|
Post by baabaa on Apr 7, 2007 7:30:17 GMT -5
"Niin no, maailmassa on paljon kirjoja. Niin ja on siellä sitten myös kaikkea oheiskrääsää niinku esim vanhempien baarikaappi, sisältö siis. Mutta siitä ei sen enempää", Frankie sanoi virnistäen. Hän tosiaan oli tyhjentänyt baarikaapista parhaimmat mukaansa ennen lähtöään. Oli siinä saanut paniikissa tiirikoida kaappia yöllä taskulampun ja rautalangan kanssa ja varoa pientäkin ääntä, etteivät vain vanhemmat heräisi. Yölennolla hän oli tullut. Ja itse tiirikointia Frankie ei edes osannut, baarikaappi oli ensimmäinen ja luultavasti viimeinen kohde. Niin, senkin taidon hän oppi lukemalla minioppaan tiirikoinnista. "Mitäpä muuta sitä oikeestaan tarviikaan matkaan kuin vaatteita. Mulla nyt on vaan kaikkea, etten pääse pitkästymään. Se nimittäin käy aika nopeasti, jos vaan oon ilman tekemistä. Niin, jotkut sanovat mua ihan helvetin hyperaktiiviseksi mutta ne eivät tiedäkkään, että se on oikea psykologinen juttu. Ja mulla ei ole tunnevaihteluja laidasta laitaan niinkuin hyperaktiivisilla ihmisillä, sillä mä olen aina iloinen. Toisaalta taas kouluterveydenhoitaja sanoi, että mussa on AD/HD'n ja ylivilkkauden merkkejä, mikä voi kyllä hyvinkin pitää paikkaansa. Mutta hei mieluummin mä olenkin puhelias ja vilkas AD/HD kuin mitääntekemätön masentunut tuppisuu", neiti selitti. Puhetta tuli taas paljon ja nopeasti. Ihme, että happikaan edes riitti.
Frankin sydän jätti lyönnin väliin nuoren nähdessä tuo keltainen talo. "Wau", likka totesi ja oli yhtä hymyä ja ilon pilkettä silmissä. "Se on aivan varmasti paras majatalo Mlebournessa. Koska se on keltainen ja ensimmäinen mitä mä täällä näen. Tietenkin, jos ei oteta mukaan sitä yhtä rumaa harmaata betonimöykkyä, mikä muka oli majatalo ja.." Yhtäkkiä Fran lopetti harhateille hyvää vauhtia eksyvän puheensa ja käänsi katseensa Cabinistä Jamieen. "Kiitti, Jamie!" Frank sanoi hymyillen ja hyppäsi halaamaan Jamie'ä. "Kiittikiittikiitti", Frankie sanoi ja irrottautui toisesta. Nuorukaisen silmät olivat yhtä tuiketta ja Frankie muutenkin silmin nähden räjähtämässä innosta. "Aivan niinku omaan taloon olis muuttamassa. Nyt kun tarkemmin miettii niin mähän olen aina halunnutkin keltaisen talon", tyttö hehkutti ja katsoi taas Cabiniä. "Musta tuntuu nyt kyllä tosi vahvasti, että tästä tulee jotain tosi toooosi mukavaa aikaa. Kiitti Jamie!" Fran ei ajatellut sen pidemmälle, mistä hän oikeastaan edes irkkua kiitteli. Olisihan hän kuitenkin myöhemmin Cabiniin löytänyt itsekkin. Ei vain näin aikaisin. Ehkä huomenna, ehkä muutaman tunnin päästä. Mutta koska hän tunsi olevansa kiitollinen niin mitäpä siinä siitten muuta, kuin kiittelyä. Mikä tosin saattoi vahvistaa Jamien kuvaa unkarilaisen hyperaktiivisuudesta.
|
|
|
Post by anouk on Apr 7, 2007 8:50:24 GMT -5
Jamie olisi mielellään kysynyt miksi unkarilaisneidillä oli mukanaan baarikaapin sisältö, mutta koska Frank ei halunnut puhua asiasta, irkku jätti utelemiset joksikin toiseksi kerraksi. Frank aloitti taas pitkän puhumisensa ja Jamie yritti parhaansa mukaan pysyä kyydissä mukana. Vai oli neidillä AD/HD:n merkkejä? Jamie ei olisikaan tuota arvannut. "Oletko sinä oikeasti aina iloinen?" mies kummasteli, sillä hänen oli vaikea ymmärtää miten joku voisi aina olla hyvällä tuulella. "Vaikka elämä potkii päähän ja tekee mieli kuolla?" Jos tyttö oli aina iloinen, tällä tuskin oli tuollaisia päiviä. Jamiella niitä oli liikaakin. Esimerkiksi oikein kovana krapulapäivänä tunnelmat olivat niin matalalla, että Jamie ei jaksanut kovin paljon iloita elämästä. Onneksi tänään oli hieman parempi olo, josta voisi antaa kiitokset mm. Frankille, joka oli piristänyt Jamie onnetonta päivää.
Jamie ei ollut nähnyt tuollaista reaktiota Cabin Inniä kohtaan ennen tätä päivää. Oli outoa, että joku jaksoi innostua majatalosta noinkin paljon. Mies ei oikein ymmärtänyt mistä tyttö häntä kiitteli, oikein halauksen kera, joten tyytyi vain hymyilemään ja nyökyttelemään päätään samalla sanoen: "Öh, eipä kestä." Nyt kaksikon pitäisi enää päästä tien yli, että Frankie pääsisi näkemään Cabinin sisältäkin päin. "Odotas kun näet tuon sisältä," Jamie mainosti pienen virnistyksen kera. Majatalo oli sisältäkin näkemisen arvoinen ja melkein yhtä hieno kuin ulkopäin.
Jamie pysähtyi suojatien kohdalle ja vilkaisi molempiin suuntiin. Hän oli jo tottunut Australian vasemman puoleiseen liikenteeseen, koska kotona Irlannissakin ajettiin samalla tavalla. "Oletko jo päättänyt mitä aiot tehdä Cabiniin asettumisesi jälkeen?" Jamie kysyi. "Nähtävyyskierros Melbournessa, kenties?" hän lisäsi kasvoillaan kysyvä ilme. Mies oli ehtinyt itse jo nähdä suurimman osan kaupungin nähtävyyksistä, eikä jaksanut itse niistä enää välittää. Samanlaisia rakennuksia ja hökötyksiä ne olivat kuin muutkin kaupungissa.
|
|
|
Post by baabaa on Apr 9, 2007 19:38:41 GMT -5
(( Jotain lyhyttä nutstiä yritän saada aikaan. ))
"Okei,okei. En mä ihan aina ole iloinen mutta siis harvemman kerran vuodessa sattuu paha päivä. Niin, nekin yleensä johtuu jostain huonosta tapahtumasta niinkuin esim kissan kuolemasta tai jotain.. Mulla muuten oli kissa, sen nimi oli Marta. Maatiaiskissa, joka kuoli sitten.." Frank huomasi jälleen eksyneensä aiheesta. Parikymmentä sekuntia Frank jaksoi hiljaa muistella kissaansa. Sitten hän taas katsoi taloa ja ilo virtasi takaisin. "Mutta yleensä ottaen on mukavampaa olla iloinen. Jotkut stressaa kaikesta ihan turhaan ja vaatii liian hyvää tulosta ihmisiltä ja itseltä ja vittuuntuu muiden tapoihin. Ja sitten ne on koko ajan vihaisia. Semmonen ei oikein oo mun juttu", nuori vielä selosti ja vilkaisi Jamie'ä. "Mua taitaa elämä sitten potkia harvoin päähän ja kuolla en halua ennenkuin olen semmoiset sata vuotta." Tämän päätteeksi Frankie vielä hymyili ja lähti ylittämään tietä Jamien vierellä.
Jälleen taas Frank näki roskan vierivän tien poikki. Neiti ei kovinkaan tykännyt nuista roskista mutta olihan Melbourne iso kaupunki. Paljon isompi, kuin Budabest, joka tosin sekin oli aina vaikuttanut Frankiestä kovin suurelta kaupungilta. Ja Melbourne oli vielä kolme kertaa isompi, minkä Frankie vielä myöhemmin tulisi monesti sanomaan ääneenkin. "Joo, mä en malta odottaa nähdä tuota sisältä!" Frank hihkaisi ja jatkoi: "Onko sen seinät sisältäkin keltaiset?" Kysymys vaikutti sillä hetkellä mitä tärkeimmältä Frankille. Pitkään likka ei kuitenkaan hiljaa jaksanut pysyä. Siihen vaikutti suuresta Jamien pian esittämä kysymys. "Hmm.. Ensin mä haluan tutustua ihmisiin - siinähän sä autat, vai mitä - ja sitten voisin syödä ja ajatella vähän tulevaisuutta. Niinkuin esim, että mitä mä aijon tehdä Cabiniin asettumisen jälkeen." Frankie virnisti Jamielle. Unkarilainen ei tosiaankaan ollut miettinyt mitenkään kovin pitkälle suunnitelmiaan Melbournen suhteen. "Kolme kertaa isompi kaupunki, kuin Budabest.. Tämä siis. Mistä sä muuten tulitkaa, mistä kaupungista?" nuori kysäisi ja astui tien toiselle puolelle. Siinä olikin sitten paljon puhetta tienylityksen ajaksi. Frankiltä ainakin.
|
|
|
Post by anouk on Apr 11, 2007 2:47:37 GMT -5
[lyhyttä? pyh!]
Olisipa Jamiekin voinut sanoa kärsivänsä huonosta päivästä vain kerran kuukaudessa. Se olisi ollut melkoinen valhe, sillä irlantilaisella huonoiksi päiviksi osoittautui suurin piirtein melkein joka toinen päivä. "Sinulla on melkoinen tavoite tuon elinajan suhteen," Jamie kommentoi muutaman lyhyen naurahduksen kera. Satavuotiaaksi irkku tuskin eli, sillä viinan ja tupakan takia hän kupsahtaisi liian nuorena. Onneksi Jamie oli sentään päässyt sen maagisen 27 vuoden iän ohi, jolloin kaikki parhaat rocktähdet kuolevat. Mies ei onneksi ollut, eikä halunnut olla rocktähti, joten ehkä sillä oli jotain osuutta asiaan.
Jamien oli aivan pakko naurahtaa Frankien innostukselle keltaisesta väristä. Tuo oli jotenkin lapsellista intoilla tuollaisesta asiasta, mutta samalla hyvin sympaattista. "Muistaakseni keittiössä on vaaleankeltaiset tapetit ja niin kai oleskeluhuoneessakin," mies sanoi samalla yrittäen kuumeisesti muistella miltä Cabinissä näytti sisällä. Jamie ei ollut koskaan kiinnittänyt huomiota niinkin tyhmiin asioihin kuin tapetteihin, joten seinien värien muistaminen näin yht'äkkiä oli vaikeampaa kuin luulisi. "Voisinhan minä ehkä auttaakin, mutta en ole ehtinyt tutustua niin kovin hyvin muihin Cabinissä asustaviin tyyppeihin." Jamie oli lähinnä pysytellyt omassa huoneessaan tai käynyt Londonissa iskemässä naisia. Oli mies kuitenkin silloin tällöin hengaillut televisiota katsomassa ja vaihtanut sanan pari muiden asukkaiden kanssa, mutta sitä ei voinut laskea heidän tuntemisekseen.
"Limerick on sen paikan nimi. Reilut 50 000 asukasta eli se on kärpäsenpaska verrattuna Melbourneen. Ja varmasti Budapestiinkin," Jamie kertoili. Hän oli aina pitänyt kotikaupunkiaan aivan liian pienenä paikkana itselleen, mutta Melbourne tuntui välillä olevan liian suuri irlantilaiselle. "On ollut pikkukaupungin pojalla totuttelemista tähän ihmispaljouteen." Cabinin pääovi lähestyi hyvää vauhtia. Matkaa ei ollut enää kuin parisen kymmentä metriä. Hyvä, sillä Jamie ei jaksaisi kantaa Frankien rinkkaa enää kovin pitkään, vaikka tietenkään ei asiaa neidille myöntäisi.
|
|
|
Post by baabaa on Apr 19, 2007 5:36:18 GMT -5
Frankie mietti mielessään, mitä tuon kokoinen ja muotoinen talo voisi pitää sisällään. Frank oli hyvä hahmottamaan asioita ja mietiskeli huoneiden kokoa ja mitä niihin mahdollisesti mahtuisi. Samalla hän puheli Jamien kanssa ja vähitellen ajatukset katoilivat. "Miten pitkään sä olet täällä oikein asunut, mies hyvä? Tottakai pitää aina tutustua ihmisiin. Ihan jo sen vuoksi, että elämä ilman sosiaalista kanssakäymistä on niinkuin.. Erittäin tylsää ja yksinäistä. Voi, Jamie, mun pitää varmaan hommata sulle kavereita", tyttö höpötti, tosin tällä kertaa Jamieen katsomatta. Hymyä kuitenkin riitti edelleen. Fran loisti kilpaa auringon kanssa.
"Limerick on kai kolmanneksi suurin kaupunki Irlannissa, jos en nyt ihan väärin muista. Dublin, Corc, Limerick.. Niin se kai menikin. Mut hei, ei Limerick ole mikään pikkupaikka. Vaikka Budapest onkin puolentoista miljoonan kyläpahanen. Mutta ei niitä kannata vertailla." Frank naurahti. Hän astui cabinin pihaan ja nuoren mahassa lenteli perhosia. "Voi luoja, nyt mua jännittää!" Frank kuvitteli jo mielessään makuusaleja ja saman huoneen asukkaita. Niin, se aussi oli tosiaan 'varoittanut' makuusaleista mutta Frankie oli varma, että tulisi viihtymään. Aina olisi seuraa. Yksityishuoneessa hän ei jaksaisi mädäntyä. Hän oli tehnyt sitä jo tarpeeksi monta vuotta kotonaan. Unelmoiden silloinkin jostain kommuunista, jossa asua muidenkin ihmisten kanssa. Tai vaikkapa tällaisesta makuusalista. Hymyillen Frank avasi oven ja vilkaisi vielä nopeasti ja jännittyneenä Jamie'ä. "Nytpä tämänkin näkee", hän totesi ja astui oven sisäpuolelle.
Frank ei ollut yhtään pettynyt, vaikka olikin kuvitellut paikan täysin erilaiseksi. Mutta tämä.. Tämä näytti vielä paremmalta, kuin kuvitellessa. Portaita pitkin tuli ja meni kaikkia kansallisuuksia hiljakseltaan ja puheensorinaa kuului peremmältä. Keittiöstä ja televisionurkasta kaiketi mutta sitä Frank ei tiennyt. "Mitäs tässä nyt pitäis tehdä?" nuori kysyi Jamieen katsoen. Katse lähti kuitenkin taas kiertämään aulassa. Kolikkopuhelimia, joku kassa.. Niin, sinne päin Frankie lähti kävelemään.
(( At last! Kylläpä tässä kestikin. Mutta joo, luulin tosiaan kirjoittaessa, että tuo jäisi aivan tyngäksi tuo edellinen viestini. Ja totaaaa.. Tämän viestin laatu ei ole mitään parasta. Oikoluin tämän mutta en jaksanut alkaa parantelemaan mitenkään. ))
|
|
|
Post by baabaa on Jul 10, 2007 12:04:35 GMT -5
.. ja Frankie unohti kokonaan Jamien sillä sekunnilla. Hän ilmoittautui kassalla, minkä jälkeen lähti innokkaasti hyppelemään portaita ylöspäin kohti makuusalia kolme.
(( The End. Jamien pelaaja nimittäin poistettiin antiaktiivisuuden vuoksi. ))
|
|