First Scene of Scarlet n' Maria

[baabaa]

(( Scarlet ja Maria kuulostaa kivalta yhdistelmältä noin nimienkin puolesta :> Niin ja kello ei sitten olekkaan 14 vaan 11. ))

Kello oli 11.01, kun Scarlet Moors istuutui puutuoliin Cabinin pihakahvilassa. Useille majatalon asukkaille kellonaika oli suorastaan aamua, minkä vuoksi kahvila oli vielä tyhjä. Aamuvirkut olivat juoneet kahvinsa paljon aikaisemmin, unikeot joisivat paljon myöhemmin. Jos siis eivät kadonneet suoraan ulko-ovesta kadulle, kuka minnekkin. Siitä Scarlet Cabinissa pitikin. Kukaan ei oikeastaan tiennyt minne kukanenkin meni ja välillä puolestaan joku pakkasi kamansa ja lähti kävelemään muille kertomatta. Majatalossa ei koskaan tiennyt, mitä seuraavaksi kävisi. Ja kuitenkin kaikki tuntuivat tietävän kaikkien henkilökohtaiset draamat. Scarlet oli siinä tapauksessa poikkeus.

Päällään Scarletilla oli valkoiset leveälahkeiset sekä tummansininen hihaton, jonka kaula-aukko ei ollut ainakaan liian ahdas. Kenkiä Scarletilla ei ollut turhan monia ja tänään jalkoihin olivat päätyneet klassiset mustat korkkarit hieman terävällä kärjellä. Naisella ei ollut laseja eikä myöskään piilolinssejä, minkä vuoksi tuntui, kuin hän olisi ollut keskellä ohutta usvaa. Scullyn siniharmaiden silmien edessä oli valkoinen kahvikuppi, tie aidan takana oli vielä hiljainen. Aina silloin tällöin joku kulki ohi, auto tai ihminen. Scarlet pörrötti jo ennestään sopivasti pörröisiä hiuksiaan. Oli aivan liian aikaista ottaa kampaa esille. Meikannut Scarlet kuitenkin oli niinkuin aina ennen huoneesta poistumistaan. Kahvikatoksen alla istui nuorehko tummatukkainen poika, joka näytti lukevan kirjaa. Scarlet oli valinnut katoksesta kauimpana olevan pöydän. Joku käveli tien vastakkaisella puolella korot kopisten. Scarletilla tuli mieleen Englanti ja sen lukuisat kahvilat. Vaikka pubejahan hän oli enemmän kiertänyt. Mieleen oli kuitenkin päällimmäiseksi jääneet miehet, jotka niin ihanasti olivat puhuneet sillä ihanalla aksentillaan. Scully oli sinä aamuna hyvällä tuullella, otti huikan kahvia ja hymyilikin jopa hieman itsekseen.

[Rufus]

Oli aurinkoinen päivä, kahvilassa oli hiljaista. Maria oli herännyt poikkeuksellisen aikaisin, joka tosin johtui siitä, ettei hän edellisenä päivänä ollut jaksanut nousta sängystä. Niinpä häntä ei tänään väsyttänyt lainkaan. Eikä se tietenkään ollut huono asia, päinvastoin.

Maria otti itselleen kahvin. Hän alkoi etsiä itselleen paikkaa. Joku tummahiuksinen poika, ja joku Scarlet Moors. Scarlet Moors.
Maria sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse ja lähti kävelemään Scullyn pöytää kohti. "Scully, moi!" hän sitten tervehti naista ja istui lupia kyselemättä tätä vastapäätä. Brasilialainen aksentti sointui naisen äänessä.
Maria hörppäsi kahviaan. Hänen tummat silmänsäkäväisivät tummassa kofeiininesteessä, mutta palasivat sitten Scarletiin. "Mitäs sun aamuun?" nainen sitten kysyi.

[baabaa]

Scarlet maisteli kahvia suussaan ja näki kuppinsa takaa Marian. Maria Mikälie - sukunimi ei tuntunut millään muistuvan mieleen. Nainen huomasi Marian suuntaavan hänen pöytäänsä. Scully laski katseensa mustan kahvin pyörteisiin. Aamuryypyt ouzoa lämmittivät mahanpohjalla turvallisesti. Ilman niitä ryyppyjä Scarlet makoilisi vieläkin sängyssä haluttomana nousemaan tähänkään päivään. Joskus oli niin mukava makoilla vällyjen välissä koko päivä verhot kiinni ja ovessa lappu 'ÄLKÄÄ HÄIRITKÖ, NUKUN!'. Vaikka verhothan hänellä oli aina kiinni.

"Maria, hola", Scarlet tervehti ja nosti katseensa. Kädellänsä nainen huitaisi tummat hiukset sivummalle. Scarlet piti Marian aksentista ja olisi mielellään ottanut itselleenkin samanlaisen. Hän, joka ei osannut Kanadassa asumisestaan huolimatta ranskaa paljon nimeksikään. Vancouverissa kun ei tarvinnut. "Tähän aamuun.. Vähän ouzoa ja kahvia, sen suuntasta", Scarlet totesi ilmeettömästi. Hän ei paljoa hymyillyt turhaan. "Ajattelin istua Cabinissa koko päivän. Laiskottaa", nainen totesi ja raaputti hieman kaulaansa. Scullyn iho ei ollut hyttyskestävintä materiaalia, vaikkeivat pienet punaiset pisteet hänen ihoansa täyttänytkään. Scully mietti miten hyvin tunsi Marian ja päätyi siihen tulokseen, ettei kovinkaan hyvin. Pintapuolisesti enemmänkin. Sen virheen voisi korjata, Scully nimittäin piti Mariasta. Brasilialainen vaikutti tutustumisen arvoiselta.

Scarlet otti hörpyn kahviaan ja kaivoi taskustaan tupakka-askin. Kerrankin oli jopa sellaista ylellisyyttä, kuin aski. Normaalisti Scully kääri sätkänsä itse. Eräs tietty lähetys oli vain sisältänänyt 20 askia L&M'n punaista, mitä ei voinut jättää tietenkään käyttämättä. Paketti oli saapunut Dylanilta ja siihen oli pakattu myös valkoista jauhetta - puuterina ja poltettuna. Suomeksi ; kokaiinina ja crackina. Joka tapauksessa, Scully etsi taskustaan sytkärin ja nakkasi askin pöydälle aukinaisena, aivan Marian eteen. "Ota, jos huvittaa", Scarlet tarjosi. Sytkäri oli finiitossa ja Scarlet sai räplätä sitä hetken ennen sätkän syttymistä. Aamun ensimmäiset savut olivat aina päivän parhaat.

Scarlet laski taas katseensa kahviin, sitten jälleen takaisin Mariaan. "Brassihan sä olet?" Scarlet varmisti. Maria oli tainnut sanoa jotain sellaista. Silloin kaksikko oli kuitenkin ollut juomassa ja Scully vähän turhan paljon. Tunnelma oli ollut tämän hetkistä paljon sumuisampi, vaikka linssitkin olivat olleet päässä.

[Rufus]

Pieni hymy käväisi Marian kasvoilla Scarletin mainitessa ouzosta. Aniksenmakuinen kreikkalainen viina kuulosti ehkä hiukan hämmentävältä siihen aikaan aamusta, muttei kuitenkaan ollut. Ainakaan Scarletin tapauksessa. Kyllähän Maria muisti käyneensä joskus juomassa hänen kanssaan, milloin Scully oli ollut ihan mukavassa… Hiprakassa. Oli Mariakin ollut kännissä, muttei niin pahassa kuin Scarlet.
”Hyvä, sittenhän meitä on kaks”, Maria sitten kommentoi Scarletin laiskottaa-lausahdukseen. Nainen hörppäsi kahviaan ja tunsi olonsa vaivautuneeksi hetken hiljaisuudessa. Hetken aikaa hän mietti, miten pystyikin olla niin hiljaista. Hetken aikaa Mariasta tuntui, kuin hän olisi aina tuntenut Scullyn. Sitten hän muisti, että ei. Hän ei vieläkään tuntenut tuota naista, lähes lainkaan.

Marian katse pysyi Scarletissa askin ilmestyessä hänen eteensä. Hän nosti itselleen savukkeen ja työnsi askin takaisin Scarletille. ”Kiitti”, Maria sanoi ja kaivoi sytkärinsä taskustaan. Se oli melko uusi, ja tupakka syttyi melkeinpä heti. Maria laski sytkärin pöydälle ja puhalsi savut ilmaan. Ne eivät olleet hänen ensimmäiset savunsa sinä päivänä.

Jep, brassihan Maria oli. Siispä Maria nyökkäsi. ”Joo. Ja jos ollaan ihan tarkkoja, niin Porto Alegresta. Ja sä oot… Kanadalainen?” hän puoliksi totesi ja puoliksi kysyi. Hän hörppäsi kahviaan ja katseli hetken aikaa ympäristöä. Kahvila loisti tyhjyyttään, ainakin melkein. Sen sijaan kadulta kuului jo aamuhälinää.
Marian mieleen palautui ajat, kun hän saapui Melbourneen. Hän oli hämmästynyt, hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Kunnes hän pääsi hetkeksi asumaan jonkun kauppiaan luokse. Sitten hän päätyi Cabiniin. Eikä ole uskaltanut jatkaa matkaa sen pidemmälle, vielä.
Maria nosti katseensa kahvista Scarletiin. ”Haluutko sä lähteä juomaan tänään?” nainen sitten töksäytti kuin hetken mielijohteesta. Kännissä ihmisistä oli helpompi repiä tietoa irti. Vielä kun muistaisi puoletkaan niistä tiedoista…

[baabaa]

Scarlet hörppäsi kahvia ja haukotteli sitten. Sen jälkeen jatkui normaali 'hörppy kahvia, savut, hörppy kahvia' -tahti. Korkkarinsa kärjellä lyttäsi Scully pöydän alla vilistelevän hämähäkin. Nainen oli saanut ötököiden siedätyshoitoa asuessaan ennen Cabiniin tuloaan kaksi kuukautta Australialaisella maatilalla. Ausseissa oli turvallisinta vain pysyä kaupungissa, sen Scarlet oli saanut huomata.

Scully keräsi askin taskuunsa ja ripotteli tuhkia tupakkansa päästä. "Kanukki joo. Mutta isä Slovakialainen", Scarlet sanoi ja hymähti. Kanadalaisia oli monilla tapana haukkua ja etenkin jenkeillä. Scarlet ei ollut koskaan tajunnut miksi ihmeessä. Kanadassa moni asia oli sallitumpaa, kuin esim siellä ah-niin-ihanassa jenkkilässä, johon Scarlet ei ollut mitenkään ihastunut siellä kierrellessään. "Mutta mä kyllä tunnen itteni ihan vaan kanadalaiseksi. Enkä mä ole kun kerran nopeasti Slovakiassa käynytkään", nainen virkkoi ja otti savut. Slovakiasta Scully olikin perinyt vain tummat hiuksensa ja elegantit kasvonpiirteensä. Vaalea iho, siniset silmät ja vartalo tulivat äidiltä.

"Juomaan, toki. Aina se on mukavampaa ryypätä jos on seuraakin." Scarlet hymyili hieman. "Tosin sä kyllä taidat viedä kauniimpana osapuolena kaikki miehet itelles", nainen vielä sanoi ja silmät tuikkivat kiusoittelevasti. Niin, ehdottomasti Scarlet piti Mariaa heistä kahdesta kauniimpana. "Saa vaan ihmetellä tota sun säilymistäs. Etkö sä kuitenkin ole jo kolmekymmentä?" kanadalainen kysyi ja puhalsi muutaman savurenkaan (jotka kiinnittivät kirjaa lukevan pojan huomion hetkeksi). Itse 29-vuotias Scarlet näpräsi peukalollaan etusormansa sormusta ja loi katseen myös pikkurillin kahteen vähemmän näyttävään pieneen sormukseen.

[Rufus]

[[Ei ole totta. Teksti oli just äsken valmis, ja mä tyhmänä painoin päivitys-nappia. Aargh.]]

Maria nyökkäsi. Oikeastaan hänellä ei ollut aavistustakaan, missä Slovakia sijaitsi. Kai se jossain Aasiassa? Tai Euroopassa. Ehkä Afrikassa. Mutta ei Amerikassa ainakaan. Nojaa, Marian pitäisi vain näyttää siltä, kuin tietäisi. Ja niin hän näyttikin, pieni hymy kasvoillaan. Sellainen tavallaan ymmärtäväinen. Siis sillä tavalla, että älyää mistä on kyse.

"No siis... Mä oon syntyny -85", Maria töksäytti Scarletille ja pidätti nauruaan. Jos hän olisi nauranut, hän ei olisi nauranut Scarletille, vaan sille, että häntä tosiaan voitaisiin luulla jo kolmekymppiseksi. Se ei ollut mikään ilouutinen. Maria puraisi huultaan.
"No eiköhän ne miehet pyöri ihan yhtä lailla sun ympärilläs, mutta kiitos vaan", hän sitten vaihtoi puheenaihetta ja sai tilaisuuden naurahtaa. Maria oli hiukan ehkä imarreltu, mutta ei antanut sen näkyä. Hän osasi kyllä peitelläkin tunteitaan, jos halusi.
Scarletin huomio osui myös hetkeksi Scarletin sormuksiin. Kihlasormusta ei kuitenkaan näkynyt. Vaikka mitäpä se Mariaa liikutti.

Maria nosti katseensa taas Scullyyn ja hörppäsi kahviaan. Hän poltteli rauhassa tupakkaansa ja välissä aina kittasi kahvia kurkusta alas. Ensimmäinen kahvikupillinen se kuitenkin oli, vaikka rööki ei ollut ensimmäinen.
"Eli illalla Londoniin?" Maria vielä varmisti. Hmm, siitähän tulisi vielä mielenkiintoista. Brasilialainen ja kanadalais-slovakialainen pubissa. Ties vaikka heistä löytyisi vielä paljon yhteistä jaettavaa.

[baabaa]

(( anouk ; "foorumi ehti jo kerran heittää ulos, koska tämän kirjoittamisessa meni niin pitkään. :/" Näköjään kaikilla vähän pelit katoilee vahingossa nyt. ))

"Niin siis en mä sua kolmekymppiseksi erehtyis luulemaan. Mä vaan muistelin, että taisit sanoa ikäsi sillon viimeksi ryypätessä. Ja sillon mä arvelin, että oot 25 vuotta. Mutta et tosin välttämättä muista. Tuo on nimittäin ainoita asioita, mitä mä siitä illasta muistan", Scarlet korjasi Marian väärinkäsityksen. "Ite synnyin nineteen eigtyseven. Tänä vuonna tulee 3 kymppiä täyteen. Ei helvetti ja sitähän tässä ollaan koko elämä paettu." Scully nosti kulmiansa hiukan ja tuhahti huvittuneesti. Ehkä seuraavaksi pitäisi alkaa pelätä neljänkympin ylittämistä. "Hmm, miehet. Eipä niistä kyllä muutenkaan ole ollut iloa yhtä yötä pidemmälle", nainen sanoi ja tuhahti. "Mukavia iskeä mutta aina ne karkaa tai osoittautuu kusipäiksi. Paitsi jos ne pysyy kavereina tai on jo varattuja."

"Ehdottomasti. Londoniin siis ehkäpä siinä.. No helvetti, sano sinä", Scarlet totesi ja kippasi kahvia kurkkuunsa. Pääsisipä taas tänäänkin Londoniin ryyppäämään huolensa pois. Vaikka mitä huolia Scullylla muka edes oli. Ei mitään muuta, kuin surumielisyyteen taipuvuus. Bisnekset menivät hyvin, kavereitakin oli mutta siltikään ei nainen osannut olla onnellinen. Ehkäpä uusi auto auttaisi asiaa. Vaikka kyllähän se vanhakin toki kelpasi, eikä Scarlet edes ollut materialisti. "Toivottavasti telkkunurkan sohva on vapaana. Sieltä alkaa joku Vince Vaughn pätkä", Scully totesi hänen mieleensä nousi kuva kyseisestä näyttelijästä. "Mä rakastuin siihen heti vuonna -89, kun se oli 21 Jump Streetin jaksossa. Depp jäi heti toiseksi", Scarlet sanoi ja hymähti.

[Rufus]

Niin, ei Maria kyllä muistanut mitään siitä illasta.
”No mut hei, ei kolmekymppii oo mitään siihen neljäänkymppiin. Veikkaisin”, Maria sanoi ja naurahti hiukan. Mitäpä hän siitä tiesi? Mutta sitten Scarlet vaihtoi taas miehiin. Niistä hän tiesi vähän enemmän kuin kolmestakympistä.
”Ei niin. Pahimmassa tapauksessa ne on häipynyt mun rahat mukanaan”, Maria tuhahti. Hän muisti yhä hyvin selvästi sen, kuinka hän oli eräs aamu herännyt vieraasta sängystä, ketään ei ollut kämpässä, ja Marian farkkujentaskuista oli kadonnut rahat. Edellistä iltaa hän tosin ei muistanut niin selvästi. Maria hörppäsi kahvia ja veti savut tupakastaan.

Maria hymyili hiukan. ”Miten olis, hmm… Kuuden maissa?” hän ehdotti. Helvetti, se kuulosti siltä, kuin olisi sopinut jotain treffejä. Vaikka harvoinpa Maria sopi treffejä… Mutta elokuvista oppi kaikenlaista.
”Tuskinpa siellä ketään on tähän aikaan päivästä. Paitsi tietty kattomassa sitä Vincee. Mut kaikki kuitenkin on nukkumassa krapulaansa pois”, Maria sanoi yleistäen ja virnisti hiukan. ”Mä tosin oon Depp-fani henkeen ja vereen, mut jos seura kiinnostaa, niin ei mulla kyllä mitään erikoista tekemistä oo. Paitsi ehkä kaupassakäynti. Ja pyykinpesu”, hän sitten jatkoi ja hymähti. Nainen veti viimeiset savut tupakasta ja tumppasi sen. Niinpä niin, tavallisia arkiaskareita. Hyhhyh.
Maria sipaisi tummat hiuksensa korvansa taakse, ja naisen tummasti rajatut, ruskeat silmät paljastuivat vähän selvemmin.

[baabaa]

"Miehet, miehet. Monesti tuntuu, että naistenkin kanssa olis helpompi seurustella", Scarlet totesi, vaikka tiesi tulevansa paremmin miesten kanssa toimeen. Siis jos kyse ei ollut seurustelusta. "Ja kuuden maissa sopii hyvin", Scarlet jatkoi juoden sitten loput kahvistaan. Aamu oli nyt virallisesti käynnistetty. Kahvi juotu, tupakka poltettu, viinaksilla päivä käynnistetty. Scully huitaisi hiuksensa selkäänsä vasten, pois kutittelemasta solisluiden kohdalta. "Matkustitko sä jossain muualla, ennenku päädyit tänne?" Scarlet yhtäkkiä kysäisi ja nosti katseensa tyhjästä mukista Mariaan.

Hetkosen kuluttua Scarlet nousi tuoliltaan ja katsahti nuoreen, joka edelleen luki kirjaa. "Mä käyn maksamassa ja meen sitten telkkunurkkaa varaamaan. Sä tulet kai sitten pian", Scarlet sanoi ja hymähti. Hän käveli nuorukaisen luo, joka hoksasi nostaa katseensa. Korkojen kopina kai herätti kirjatranssista. "Otatko jotain muuta, miss?" poika kysyi hymyillen ja Scullyn kaula-aukkoa vilkaisten. Vaikka liian nuorihan jätkä oli Scarletille, aivan liian nuori. "Ei kiitos", nainen sanoi kopeasti ja jätti rahat tiskille. "Siinä kahvista", hän sanoi ja katosi sisään suoden kuitenkin hyvin pienen hymyn pojalle.

(( Tää on äärettömän lyhyt mutta aloitan uuden topsun tuonne oleskeluhuoneeseen heti kun vaan kirjotat Marian lähtemis viestin. Vai mennäänkö suoraan Londoniin? ))

[Rufus]

"Kävin mä Ranskassa ja Englannissa", Maria sanoi ja hörppäsi kahvia. Niinpä niin, Englanti. Lontoo. Siellä sai äkkiä rahansa kulumaan kaikkeen mahdolliseen. Maria oli asunut erään brittinuorukaisen kanssa samassa kämpässä, jotain pientä romantiikkaakin oli ollut. Se päättyi kuitenkin siihen, kun miehen fantasiat olivat vähän liian vilkkaat Marialle.
Ranskassa Maria oli lähinnä käynyt kasvattamassa kielivarastoaan, vaikka hän olikin jo ennen sitä melko hyvä ranskanpuhumisessa.

Maria nyökkäsi Scarletille. "Mä ilmestyn sinne jossain vaiheessa", nainen vastasi ja jäi istumaan hetkeksi. Hän joi viimeiset tipat kahvikupistaan ja nousi ylös. Hän heitti pojalle -joka ei vielä ollut ehtinyt uppoutua kirjaansa täysin- rahat, ja poika otti kopin. Maria jätti jälkeensä tyhjän kahvilan.

[[Tee miten lystää, mä ilmestyn sitte sinne. ;>]]