London, London!

[baabaa]

Scarletin olisi pitänyt saapua paikalle kuuden maissa mutta eikö seitsemän sitä oikeastaan ollutkin. Nainen ei ollut paras mahdollinen ehtimään paikkoihin, ellei kyse sitten ollut bisneksistä. Silloin Scarlet oli täsmällinen - tai ainakin täsmällisempi. Sama myöhästymisongelma oli ollut Scarletilla jo koulussakin. Mutta sitä oli nyt enään turha muistella.

Scarletilla oli edelleenkin samat vaatteet, kuin aijemmin kahvilassa. Mitäpä sitä turhaan vaihtamaan. Valkoiset leveälahkeiset, mustat (hieman teräväkärkiset) korkkarit ja tummansininen hihaton oli tarpeeksi sopiva vaatetus Londoniin. Mitäpä sitä turhaan diivailemaan. Takkinsa Scully jätti naulakkoon. London näytti taas täyttyneen Cabinin uljaista reppuritareista. Muutamat moikkasivat ja Scarlet moikkasi takaisin pieni hymy suupielessä. Mariaa Scarlet ei kuitenkaan nähnyt missään. Niimpä Scarlet istuutui baaritiskille ja tilasi "jotain vahvaa". Hän sai eteensä viskipaukun, jonka kippasi kerralla kurkkuunsa. Nainen pörrötti hieman hiuksiaan niin, että ne jakautuivat osa selkää pitkin, osa kaulaa vasten. Scully mietti Vince Vaugh'nin huonoa elokuvaa, jossa ei itse asiassa ollut ollut miehen lisäksi muuta katsottavaa. 'Maria, Maria, missä sä oot?"

[Rufus]

Maria käveli katua pitkin vikkelästi. Taas hän oli myöhässä. Ja vielä melko reilusti. Hän näki Londonin jo edessään ja asteli sisään. Hän paikansi Scullyn heti tiskiltä ja käveli korot kopisten naisen luokse.
"Sori, mä en taas älynny ajankulua", Maria pahoitteli ja istui Scarletin viereen ja jatkoi baarimikolle, "Pistä yks viski". Maria sytytti heti tupakan ja katsahti Scullyyn. Marian yllä oli sama korallinpunainen paita ja mustat pillifarkut. Hiukset olivat auki ja roikkuivat olkapäillä.
"No, oliko se hyvä raina?" hän kysäisi ja virnisti. Maria itse oli jättänyt pätkän sitten kuitenkin katsomatta. Sen sijaan hän oli istunut huoneessaan, nukkunut ja etsinyt lompakkoaan. Hän nosti viskilasin huulilleen ja otti kulauksen viskiä. Hän sirotteli tuhkaa tuhkakuppiin ja laski lasin pöydälle. Hän vilkaisi ympärilleen, ja näki lähinnä melko tuttuja kasvoja. Tai ei niinkään tuttuja, mutta oli Maria heitä ennenkin Londonissa nähnyt. Maria veti savut ja puhalsi ne pian katonrajaan.

[baabaa]

Scarlet kuuli korkojen kopinan tasaisen, nopeahkon rytmin, joka tuntui lähenevän. Eikä epäilystäkään, sen täytyi olla Maria. Niimpä Scully ei yllättynyt Marian saapuessa hänen viereensä. "Ei se mitään. Tulin ihan minuutti sitten itsekkin", Scarlet sanoi ja virnisti. Naisen teki mieli vetää itsekkin tupakka esiin Marian tehdessä niin. Scully kuitenkin oli juuri polttanut ennen pubiin saapumistaan, joten se olisi sinänsä turhaa. Scully jätti syöpäkääryleen vielä askiin norkoilemaan. Marian taas puhuessa käänsi Scarlet päätään toisen puoleen. "Ei helvetissä ollut!" nainen totesi leffasta ja jatkoi; "Normaali Vince Vaughn pätkä. Ei muuta katsottavaa, kuin Vince". Mainitsematta voisi jättää, että jotkut cabinin majailijat olivat tosissaan pitäneet pätkästä tai pitäneet sitä ainakin huvittavana. Scarlet vaan ei ollut komedia ihmisiä ellei kyseessä ollut piilokamera kepposet. Niin, ne kelpasivat aina Scullyn katseltavaksi.

"Mitäs sä puuhasit, kun aika tolleen meni?" nainen kysyi Marialta. Himmeävaloisessa baarissa Scarlet näytti melko synkältä ja jotenkin hämärältä, tosin hyvännäköiseltä, tyypiltä. Londoniin Scarlet maastoutui varsin hyvin. "Nakkaahhan nainen savut välistä", kanadalainen vielä kuittasi. Oli ankeaa katsella vierestä toisen polttamista, vaikkei niksat olleetkaan päällä. Outo kipu tuntui pistävän solisluun kohdalla ja Scully hieroi paikkaa hieman. Ei auttanut. Scarlet päätti olla mainitsematta asiasta. Hetken hän mietti, mitä tilaisi. Lopulta hän päätyi ottamaan tequilan sitruunalla. Baarimikko rupesi hääräämään tilauksen parissa samalla, kun yritti valmistaa muidenkin juomia. 'Aloittelija', Scarlet ajatteli.

(( Ei tästä tullut kyllä oikein mitään. En tiiä miksi aloin edes kirjottamaan tähän aikaan ja tällä anti-inspiksellä. Mutta kun ei viitsinyt jättää keskenkään, kun kerran aloitin jo. ))

[Rufus]

Maria nyökkäsi. Siispä ihan hyvä, ettei hän ollut tullut ajoissa. Hän olisi joutunut odottamaan tunnin, jos hän olisi ollut ajoissa. Nainen kulautti viskin kurkusta alas ja työnsi lasin syrjään. Sitten hän tylsästi ja mielikuvituksettomasti tilasi oluen ja katsahti Scarletia.
"Eli mä en menettänyt varmaan mitään", Maria totesi brassiaksentillaan, virnisti ja hörppäsi oluestaan, jonka baarimikko juuri iski pöytään.

"Ai mitäkö mä tein? Hmm, mä nukuin, istuin mun kämpässä ja etin mun lompakkoa. Mulla oikeesti meni noin paljon aikaa siihen kaikkeen. Mä kyl nukuin aika pitkään, mut... Nii", brasilialaisneito selitti ja puhalsi yhden hiussuortuvan pois kasvoiltaan. Hän ojensi tupakkansa Scarletille ja otti taas huikan kaljastaan. Hän seurasi, kun Scarlet tilasi itselleen tequilan ja virnisti omalle juomalleen. Samassa virnistys osui baarimikkoon, mutta Maria peitti sen hörppäämällä taas kaljaansa.

Maria vilkaisi olkansa ylitse baaria, mutta käänsi sitten katseensa Scullyyn. Rööki oli palannut Marian sormien väliin, ja nainen veti savut.
"Ootko sä koskaan kelannu meneväs takas kotiin?" Maria kysyi yhtäkkiä. "Mulla itelläni tuskin on enää mitään asiaa kotiin, ei sillä tosin, että mä sinne takas haluisinkaan."

[[Joo ei onnistunut.]]

[baabaa]

Scully otti Marian tarjoaman tupakan sormiensa väliin ja otti pitkät savut, minkä jälkeen palautti tupakan Marialle puhaltaen samalla savut jonnekkin katonrajaan. "Kiitti", Scarlet enemmän totesi, kuin kiitti. Sitten hän vielä jatkoi käheällä äänellään Marian kysymykseen : "Tota.. Empä usko. Mä en ollut oikeen koskaan mitenkään suosittu kotikaupungissa. Enpä paljoa sen jälkeenkään", Scully sanoi ja naurahti, kuin asia todella olisi ollut hänelle niinkin helppo. "Tai siis olihan mulla muutamia kavereita mutta ne sitten oliki sellaisia juomakavereita, samanlaisia, kuin minäkin. Että ei koko lapsuus-nuoruus vaiheessa ollut yhtään syvällistä ystäväsuhdetta. Paitsi isobroidi tietenkin." Scarlet huomasi kiertelevänsä kysymystä vähän joka puolelta, eikä hän ollut itse asiassa vastannut vielä edes koko kysymykseen, kunnolla ainakaan. "Tai olen mä itse asiassa miettinyt, mitä tapahtuis, jos palaisin kotiin. Mutta en mä sinne halua mennä niin en mä sitä paljoa ole miettinytkään. Mä en ole käynyt kotona viiteentoista vuoteen", Scarlet vielä sanoi ja virnisti. Hän ei varsinaisesti avautunut, sillä nämä asiat eivät olleet salaisuuksia. Vaikkei hän sitä vähääkään kertoisi, jos ei millään asteella luottaisi Mariaan. Nyt siis Maria tiesi kaiken sen Scullyn historiasta, mitä nainen suostui kenellekkään kertomaan. Kaikki muu olisi mennyt liian henkilökohtaiseksi.

Yhtäkkiä naisen mieleen nousi velipoika Dylan, jota hän ei ollut nähnyt nyt kokonaiseen vuoteen. Scarlet sai tequilan eteensä ja otti ison kulauksen, jotta saisi muuta ajateltavaa. Juoma oli vahvaa ja siinä vivahti juuri sopivasti sitruunan maku. Scarletista tuntui, että nyt hänen olisi sanottava tai kysyttävä jotain. Hän ei ollut sillä tuulella, että jaksaisi kiusaantunutta hiljaisuutta, mikä siis normaalisti ei ollut Scarletille isokaan asia. Ja niimpä hän puhui. "Kuules, mä olen kuullut, että brasiliassa on paljon japanilaisia. Onko se tieto ollut aivan paskaa vai kuin?" nainen kysyi ja huomasi jälleen muotoilevan lauseensa aivan liian jätkämäisesti. No, mitäpä tuosta. Teinipojathan hänet olivatkin kasvattaneet, keskenkasvuisia itsekkin.

[Rufus]

Maria naurahti hiukan ja puhalsi savut tupakastaan katonrajaan.
"Japanilaisia? Ei meillä päin ainakaan ollut. Vaan lensinhän mä sieltä aika äkkiä uloskin..." hän sanoi, mutisten viimeisen lauseen itsekseen. Sitten hän kohotti terävän katseensa Scullyyn ja korjasi:
"Tai siis, Porto Alegren lähiöt ei ollu koskaan mitään kovin puoleensavetäviä paikkoja. Ja siellä mä lähinnä elin, enkä nähnyt koskaan mitenkään paljon japseja. En mä tiedä, ehkä jossai Janeirossa", nainen kertoi. Niin, hän tosiaan oli elänyt koko lapsuutensa lähiössä, eikä hän koskaan käynyt missään suuremissa kaupungeissa, ennen muuttoaan Melbourneen. Ehkä vähän noloakin, ettei hän tiennyt oman kotimaansa väestöstä mitään, mutta toisaalta ymmärrettävää.
Brasilialaisneito kulautti kaljaa kurkustaan alas ja tumppasi tupakkansa. Hän heitti hiuksensa selän taakse ja katsoi Scarletia. Toinen oli oikeastaan vähän vaikea tapaus, hän tuskin liiemmin avautuisi asioista, joten puheenaihetta oli vaikea keksiä. Joo, säästähän sai aina puheenaiheen, mutta se oli jo säälittävää. Maria otti uuden, pitemmän kulauksen oluestaan. Lopulta hän joi sen tyhjäksi, ja tunsi nopean tahdin tuntuvan aavistuksen ilkeältä. Maria tilasi itselleen jotain vahvaa, tuplana. Pian hän sai jonkin epämääräisen paukun eteensä ja katsahti sitä epäluuloisena. No vittu, viinaa se kuitenkin oli, mausta viis. Ainakaan ei tarvinnut keskittyä piinaavaan hiljaisuuteen, kun joi.
"Joo hieno sää", Maria yhtäkkiä letkautti ja virnisti Scarletille.

[baabaa]

Scarlet nyökytteli hieman, aivan vain, jotta hänen tajuaisi tosiaan kuuntelevan. Pääasiassa Scarlet nimittäin katseli juomaansa, josta nyt otti pienen kulauksen. Siinä samassa aloitti Maria puheen säästä. Scarlet naurahti hieman. Säästä puhuminen oli hänen mielestään aina ollut jotenkin teennäinen puheenaihe, ellei sitten tosiaan taivaalta satanut lehmiä tai taivaanrannassa lähestynyt hurrikaani. Ja nyt he olivat sitäpaitsi sisällä. "Mä olen kanadalainen, mulle kaikki plussan puolella on hyvä sää", nainen sanoi ja virnisti aavistuksen verran. Tämä ei välttämättä ollut aihe, mistä hän jaksaisi nyt puhua. Ennemminkin hän halusi perehtyä itse Mariaan, mikä sinänsä oli itsekästä, kun otti huomioon, ettei Scarlet itse liiemmin itsestään puhunut. Ja Scully tiesi sen.

Nyt Scully tasan aikoi sytyttää tupakan. "Exscuse moi, käyn hakemassa tupakat narikasta", hän sanoi ja nousi pöydästä. Mutta pian hän kuitenkin saapuikin, tällä kertaa mukanaan sytkäri ja tupakka-aski. Scarlet istuutui alas ja kippasi loput tequilat kurkkuunsa. Hän alkoi kaivaa askista tupakkaa, laittoi sen sitten huuliensa väliin ja sytytti sytkärilleen. Tämän jälkeen hän laski sytkärin askin päälle ja nojasi toisen käsivartensa tuolin selkänojan päälle, toisen pöydälle. Näin ollen hänen tuolinsa oli hieman vinossa pöytään nähden. "Oletko sä nähnyt Leithin, sen Cabinin uuden asukkaan? Niin syötävän suloinen, kauhean nuori vaan", Scarlet kähisi tupakkaäänellään ja puhalsi sitten savut suustaan. Heti perään nainen otti uudet sauhut. "Hmm.. Mutta niinhän ne kaikki tuntuu olevan, kun itse aloittaa kolmenkympin ja omanikäisillä alkaa kasvaa jo kaljamaha.. Huonoimmassa tapauksessa kaljuuntuminen on jo alkanut", nainen pohdiskeli ja katsoi sitten Mariaan. Toisella ei ainakaan tulisi olemaan mitään ongelmia miehien suhteen. Eikä Scarletillakaan sinänsä ollut. Hän vain ei halunnut maata pikkupoikien kanssa. Ja sitä parikymppiset alkoivat hänelle olla.

[Rufus]

"Brasseis on vähän erilainen sää ku Kanadas", Maria totesi Scullylle ja virnisti hiukan.
Scarlet lähti hakemaan tupakkaa. Maria nyökkäsi hänelle ja jäi odottelemaan, että toinen tulisi takaisin. Pian nainen olikin paikalla ja sytytteli tupakkaansa. Maria käänsi katseensa taas baarimikkoon, joka tuntui olevan vähän pihalla kaikesta. Nyt olisi ollut mukava tehdä kiusaa ja tilata monta drinkkiä samaan aikaan, katsoa miten poika selviäisi siitä. Maria kuitenkin jätti sen toistaiseksi tekemättä; hän ei ollut tarpeeksi kännissä vielä.

Marian katse kääntyi Scullyyn tämän alkaessa puhua Leithistä. Maria hymyili hiukan ja nojasi kyynärpäällään tiskiin, ja päänsä käteensä, näyttäen siltä, kuin haaveilisi jostain suurestakin.
"Joo, oon nähny", hän sitten sanoi. Hän meinasi sanoa lisäksi, ettei Leith ollut liian nuori, mutta jätti sen sanomatta. Kenelle nuori, kenelle ei. Leith oli oikeastaan Mariaakin kolme vuotta vanhempi.
”Onhan se sulonen. En mä siihen ole sen enempää tosin ehtiny tutustua”, Maria sitten sanoi ja virnisti hiukan.

Marialle tuli vähän typerä olo; siinä hän ryyppäsi itseään 8 vuotta vanhemman ihmisen kanssa, ja itse oli kuin joku pahainen kakara. Siltä hänestä ainakin tuntui. Maria hörppäsi juomastaan (mikä se ikinä olikaan) pitkän kulauksen, rypisti hiukan kulmiaan juomalle ja kuunteli Scarletin puhetta.
”No sä oot sitten kyllä säästynyt hyvin, jos näin on”, Maria sitten sanoi, vaikka tiesi, että Scully ilmeisesti puhui miehistä.

[baabaa]

(( Eivät kai nämä kaksi ole enään tiskillä.. Hmm, en muista. Itse koko ajan nimittäin kuvittelen nämä istumassa päydässä.. ))

Scarletille oli yhtälailla huvia kiusata viattomia, aloittelevia baarimikkoja. Nyt nainen kuitenkin oli selkä baarimikkoon päin, joten hän ei kiinnittänyt nuorukaiseen ja tämän toimiin mitään huomiota. Sen sijaan Scully poltti tupakkaansa ja naurahti sitten Marian puheelle. "Hyvin säästynyt joo. En ole kaljuuntuva, kaljamahainen mies", Scarlet virnisti pienesti. "Mutta joo, tähän ikään mennessä mä olen tajunnut kuitenkin, että on hyvä olla nainen. Vielä nuorempana olisin muuttunut mielelläni pojaksi yhdessä yössä. Mutta naisena olemisena on paljon hyviä puolia. Voi pitää miehiä langoissaan", nainen selitteli ja virnisti taas. Niin, miehiä Scarlet osasi pomputtaa. Sekin oli tavallaan taitolaji, pitää haluamansa miehet otteessaan. Miehet eivät pystyneet sellaiseen, ei miehien eikä naisien suhteen. Ja esimerkiksi sen vuoksi Scarlet oli niin mielellään nainen.

Neiti Moors kääntyi nyt baaritiskin suuntaan tasan sen verran, että baarimikko kuuli hänen tilauksensa. "Viski tuplana, thänks", Scarlet kähisi ja palasi sitten samaan asentoon missä ennen juomien tilaamista oli ollut. "Ja tällä kertaa mä pysyn yhdessä aineessa", nainen sanoi sitten Marialle. "Ja tällä kertaa se sitten on viski. Nuo tequilat nyt on pieni juttu. Mutten halua taas helvetinmoista hangoveria osaamattoman juomisen takia.." Niin, Scarlet oli hyvä juomari mutta miksasi juomia liian usein samalle illalle. Vähän olutta, viskiä, ouzoa.. Ja sen vuoksi Scullyn krapulat olivat näkemisen arvoisia. Jos nimittäin halusi nähdä armotonta kärsimistä.

[Rufus]

[[Aijoo, mun moka.]]

Maria naurahti hiukan. Scarlet luultavasti olikin hyvä käsittelemään miehiä, jo pelkän ulkonäkönsä vuoksi. Mariallakaan ei ollut mitään pulaa miehistä, eikä ulkonäkökriisiäkään, hän vain ei pystynyt keskittyä moneen mieheen yhtäaikaa. Silti hän saisi joka yölle jonkun, jos haluaisi.
Maria oli jo nyt juonut kolme eri juomaa; viski, kalja ja joku epämääräinen, missä luultavasti oli neljää eri laatua sekaisin. Siispä hän ei sanonut Scullyn kommenttiin mitään, vaan pyöritteli lasia kädessään, kunnes joi sen kulauksella tyhjäksi. Sitten hän sytytti uuden tupakan, puhalsi savut katonrajaan ja naputti sormellaan pöytää musiikin tahtiin.

Pubin väki ei ollut vielä hirveän pahassa humalassa, mitä nyt äkkiseltään näki, kun vilkaisi ympärilleen. Ihmiset olivat sekoitus cabinilaisia tai muualta päin Melbournea tulleita juoppoja, aviokriisiä pakenevia ihmisiä, keski-ikäisiä vakioasiakkaita ja niin edelleen. Laidasta laitaan.
Maria katsoi Scarletia ja pohti, miten rikkoa kiusaantunut hiljaisuus.
"Mua on väsyttänyt koko päivän ajan. Eikä eilen menny edes pitkään. Mä en tajuu", hän sitten sanoi. Ei häntä tosin enää väsyttänyt, kun hän oli nukkunut päivällä. Hän poltteli tupakkaansa kaikessa rauhassa, katsellen baarin asiakaskuntaa ja Scarletia vähän väliä.

[baabaa]

(( Tämänkin pelin nyt brutaalisti vaan lopetan. Voin toki pelata kanssasi jonkun muun pelin, mahdollisesti eri hahmolla taikka ainakin eri paikassa :> ))