|
|
Post by baabaa on Apr 27, 2007 18:29:51 GMT -5
(( Viimeinkin pääsen tämänkin alottamaa. Maatu tänne siis. Ja otsikko muuten on italiaa ja tarkoittaapi että kesytön nuorukainen / nuorimies. ))
Elias Blanca katseli kirjoja ja nappasi käteensä yhden niistä. Kirja oli Steinbeckin East of Eden, Eli piti kirjan nimestä. Italialainen rojahti punaiselle kolmen hengen sohvalle ja nosti jalkansa pöydälle. Mies avasi kirjan melko alusta ja alkoi tavata. Eli oli erittäin huono lukemaan minkä vuoksi ei siis lukenutkaan muutakuin ruokalistoja ja kauppojen nimiä. Sen siitä sai, kun ei koulussa viitsinyt käydä. Eli oli saanut vaivalloisesti luettua puoli sivua, kun joku tuli muuten tyhjään oleskeluhuoneeseen. Eli pysyi piilossa kirjansa takana. Tuo mustahiuksinen nainen penkoi lokeroaan vilkuilematta Eliin sen enempää. Nokkansa puolesta nainen näytti kreikkalaiselta. Tai ehkä espanjalaiselta tai ranskalaiselta tai kuka sitä nyt osasi sanoa. Eli ei jaksanut ajatella asiaa enempää. Pian nainen poistui ja hän oli jälleen yksin huoneessa. Harvinaista nähdä oleskeluhuone niin hiljaisena. Porukkaa ei rampannut edes kahvilasta sisään ja päinvastoin, vaikka kello olikin jo melkein kaksi päivällä.
Eli huokaisi. Lukeminen oli puuduttavan tylsää ja rivit kieppuivat muutenkin hieman silmissä. Puolisen tuntia sitten Eli oli jakanut bourbon pullon Minskin kanssa. Pullon oli ollut tarkoitus riittää pitemmäksikin aikaa mutta kun se Minsk oli sellainen sieni, kun kyseessä oli alkoholijuomat. Nyt Eli joka tapauksessa oli hieman humalassa. Hänen yllään oli se iänikuinen farkkutakki, jonka alla näkyi valkoinen hihaton. Vaaleansiniset farkut olivat nuhjuiset ja kuluneet, vaikkakaan ei yhtä kuluneet, kuin Elin harmaat converset. Toisen kengän nauhat olivat auenneet mutta Eli ei välittänyt. Hän ei juuri sillä hetkellä jaksanut edes nousta viemään takaisin tuota kirjaa, josta hän vaivoin sai yhden sivun luettua. Eli tsekkasi oviaukon, joka oli tyhjä. Sitten hän tiputti kirjan sohvan ja seinän väliin. Kirja tömähti lattiaan ja Eli virnisti kevyesti. 'Samapa tuo', hän ajatteli ja risti kätensä päänsä taakse.
|
|
|
|
Post by Maatu on Apr 28, 2007 7:02:33 GMT -5
//Jeps täällä ollaan//
Cassie Miller astui oleskeluhuoneen oviaukosta sisään katsahtaen ympärilleen. Nuori katsahti sohvalla istuvaa miehen alkua, muttei jäänyt tuojottelemaan sen enempää toisen tekemisiä. Maassa lojuvaan kirjaan Cass katsoi hieman pidempään, mutta päätti sitten olla kommentoimatta mitään. Cass asteli pöydän vieressä olevan toisen kolmehenkisen sohvan luo korkokengät lattiaa vasten kopisten. Nuori nainen vilkaisi toisella sohvalla lojuvaa nuortamiestä ennenkuin istahti itse. Cassie nosti oikean jalkansa toisen jalan päälle ja yritti istua mahdollisimman sivistyneesti paikoillaan. Nainen liikutteli kuitenkin hieman levottomana kokoajan oikeassa etusormessaan olevaa timanttisormustaan.
Hän vilkuili myös vähän väliä, ehkä humalassa olevaa miestä. Cass suoristi liilaa toppiaan,jonka päällä lepäsi vetoketjullinen musta paita. Naisen laittaessa jalat hieman hänelle normaalimpaan, rennompaan asentoon tummat farkut pitivät hiljaisen rahina äänen ja mustien pitkävartisten korkokenkien korot kopahtivat maahan rikkoen paikan yllä leijuvan hiljaisuuden.
"Moi..." Cassie sanoi jätkälle osoitetun kommentin melkeinpä ääneti. Hän liikutti katseensa toiseen ja silmäili nyt hieman avoimemmin toisen asustusta. "Ketäs sä olet?" Cass kuuli itsensä kysyvän ja jatkoi taas hieman kuulumattomalla äänellä: "Jos saapi udella"
Yleensä neiti puhui paljon enemmän ventovieraillekin, kuten mies oli, mutta tänään hän jotenkin oli ujommalla tuulella. Ja mistäpä hän olisi saattanut tietää jos toinen olisikin vaikka sekaisin päästään. Toisen ulkonäön perusteella Cass osasi odottaa monen tyyppistä vastausta. Nainen painoi selkänsä sohvaa vasten katsoen hieman kysyvä ilme kasvoillaan toista.
//Sori tulipa hieman sekavaa jälkeä ^^'//
|
|
|
|
Post by baabaa on Sept 1, 2007 12:52:47 GMT -5
Aivan yhtäkkiä, vain muutama sekunti kirjan tippumisen - siis tiputtamisen - jälkeen Eli kuuli koron kopsahtavan lattiaan huoneen sisäpuolelle. Nopeasti mies nosti katseensa. Ja mitä hän näkikään? Kieltämättä kauniin ruskeaverikön, joka käveli toisen sohvan luokse. Ei ilmeisesti halunnut kävellessään kiinnittää liikaa katsettaan Eliin. Elias katsahti nopeasti paitaansa ja kirosi mielessään. Paita oli kahvi- ja kaljaläikkien peittämä ja takkikin aivan yhtä nuhjuinen, kuin ennenkin. Niin, Bronxissa ei ainakaan tarvinut välittää mitä päällä oli. Nyt hän kuitenkin toivoi, että olisi kerrankin harjannut hiuksensa ja pessyt kasvonsa.
"Terve", Eli sanoi ja hymyili omalla tavallaan - näkymättömästi. Hetken ajan mies tunsi itsensä aivan väärässä paikassa olevaksi mutta jätti heti ajatuksen. Miksipä hän sellaista nyt miettisi, kun ei kerran ennenkään. Nainen vaan oli niin hänen vastakohtansa, niinkuin monet cabinissa oli. Siisti ja itsestään huolta pitävän näköinen. "Elias Blanca", mies vastasi kysymykseen ja naurahti sisäisesti hieman. Miksi helvetissä hän nyt niin viralliseksi ryhtyikään. "Eli siis näin.. kaikkien kesken", hän sanoi ja virnisti, mikä käytännössä tarkotti, että hänen vasen suupielensä nousi hieman ylikanttiin. "Ja jos saa udella niin kuka sä mahtaisit olla", mies kysyi ja huomasi kuulostavansa aivan katulapselta, hieman siis ilkeältä ja hyökkäävältä. Jokseenkin ujona (ja suloisena) Eli laski katseensa kenkiin ja sitten pyöräytti päänsä niin, että katse oli katonrajan suuntaan. Mies huomasi kirjan tippuneen kovin näkösälle, kun hän laski katseensa taas alas. Hän nosti sen maasta ja laittoi sievästi kiinni. Nyt Elias katsoi Cassieen. "Ihme kirjojen pahoinpitelyä", Eli sitten sanoi muka huolettomasti ja heti perään nakkasi kirjan pöydälle huolimattomasti. Eli ei huomannut ristiriitaa sanoissaan ja teossaan.
|
|
|
|
Post by Maatu on Sept 2, 2007 13:38:47 GMT -5
//Jepa sääkin taas täällä//
"Cassie, mutta kiinnitän huomiota jos huutelet Cassiä" Nuori vastasi Elin kysymykseen, joka kuulosti ehkä hieman hyökkäävältä ja ilkeältä tytön korvissa. Cassie tarkasteli toisen olemusta yhä ja kiinnitti huomiota kun Eli laski päänsä jalkoihinsa ujon näköisenä. Toisaalta kyllä mies nyt suloiseltakin näytti omasta välinpitämättömästä ulkonäöstä huolimatta. Toisen paidassa olevat tahrat tekivät miehen olemuksesta omaperäisemmän ja muutenkin Elias näytti hieman kiehtovammalta kuin muut normaalit kadun tallaajat.
Cassie naurahti hiljaa toisen kommentille kirjojen pahoinpitelystä. Kyllähän Cass jotenkin arveli kirjan olevan Elin itsensä maahan paiskaama ja kun toinen vielä nakkasi kirjan pöydälle huolimattomasti sai Cassie ajatuksilleen varmuutta. "Rankka ilta?" Nuori nainen kysyi ohi mennen kuulostaen siltä kuin ei olisi esittänyt kysymystään kenellekkään, kuitenkin äänestä kuului uteliasuus ja rauhaton katse käännähti Elin puoleen odottaen vastausta. Sohvalla löhöävä mies, joka oli selvästi nauttinut alkoholia sai Cassin haluamaan juomaa, joka teki hänelle aina hyvän olon vaikka seurauksena oli yleensä jonkun muun sängystä herääminen kuin omasta. Naisen sormet alkoivat kuin itsestään liikutella taas sormusta ja kantapää naputteli hiljaista tahtia lattiaa vasten. Cassie seurasi Eliasta silmillään, mutta tunsi itsensä lopulta kyylääväksi ämmäksi joten hän siirsi katseensa kirjaan joka oli nyt laitettu siis pöydälle. Cass puri hampaillaan huulta miettien kovasti jutun aihetta, koska hiljaisuudesta nuori nainen ei kuitenkaan hirveästi pitänyt.
|
|
|
|
Post by baabaa on Sept 2, 2007 16:16:30 GMT -5
(( Olen joo :> Ja pelissä kello on muuten n. 14.00. Ensimmäisen viestin mukaan siis :> ))
'Rankka ilta', Eli mietti ja yritti muistaa, mitä eilen olikaan tehnyt. Liika butaani ja muut oheisaineet olivat vieneet Eliltä suuren palan muistukapasiteetista. "Eilinen vai? Joo totaa..", siinä vaiheessa Eli muistikin eilisen ja puhui yhtäkkiä yllättävän varmasti. "Ei, joo ei. Katselin dokkaria tiikereistä sen yhden Minskin kanssa, jos satut tietämään tyypin. Tiedätkö, siperiantiikerit pyydystää jopa karhuja." Elias virnisti mielessään, vaikka puhuikin aika sävyttömästi. Hänestä ei välttämättä voinut tietää, oliko mies tosissaan vai vitsailiko. Elillä ei nimittäin ollut turhan montaa ilmettä tai äänenpainoa. Vaikka olikin ehkä vaikea uskoa niin elukoista Eli oli aina silti pitänyt. Monien silmissä se teki hänestä herttaisen sen katupojan kuoren alla. Elias itse ei sitä tiennyt alkuunkaan. Ei hän koskaan ollut ajatellut olevansa muuta, kuin likainen, köyhä NYC:in italiaano, joka ei harjannut hiuksiaan eikä pessyt kasvojaan.
"Tuotaa.. Mikä sun nimi siis olikaan? Cassidy?" Elias kysyi hieman hömelönä. Elukoista ja huumeista oli niin paljon helpompi muistaa asioita, kuin ihmisistä. Eikä ollut harvinaista, että Eli saattoi joutua muutamaan otteeseen tarkistamaan ihmisen nimen yhden keskustelun aikana. Tämä tietenkin, jos hän ei ihmistä tuntenut. "Mä syytän sitä viskiä, muuten mä muistasin kyllä", Eli selitti mutta pyörti samantien puheensa : "Tai niin, ehkä en." Nuorimies Blanca ei pitänyt valehtelemisesta mutta oli tietoinen, että itse silloin tällöin ripotteli valkoisia valheita sinne tänne tuonne. Yleensä hän yritti nekin korjata, jos vain viitsi. Eli laski taas katseen kenkiinsä mutta tällä kertaa, koska hän oli asiansa siltä erää sanonut.
|
|
|
|
Post by Maatu on Sept 25, 2007 2:57:03 GMT -5
"Jaa että tiikereitä, karhuja ja naisia sinun iltoihisi kuuluu" Cassie sanoi pienesti virnistäen. Cass mietti hetken hiljaisuuden kestäessä, että mistäköhän oli kotoisin. Sekaisen puoleiset hiukset ja hieman sottaiset kasvot saivat toisen näyttämään, ehkä hieman söpöltä neitokaisen silmissä. Toisaalta Cassien taas teki mieli mennä silottamaan sinne tänne harottavia hiuksia, niinkuin hänellä oli tapana. Hän oli ehkä pionoinen siisteysfriikki, mutta jotenkin tuo sekainen olemus tuntui sopivan Eliasille. "Cassie, voit kutsua ihan nimellä Cass. Kuulen paremmin jos joskus tulee mua kutsuttua." Nainen sanoi vinosti hymyillen. Hän naurahti pienesti toisen viski-kommentille. Nuoren miehen alkaessa oikoa hieman puheitaan Cass pani merkille ettei tämä liiemmin pitänyt valehtelusta. Tai ainakaan kovin tietoisesti halunnut paljoakaan valehdella. Itse Cassiekin yrittää välttää valehtelemista, mutta ainahan niitä valheita sieltä suusta tipahtelee, mutta niitä hän ei rupea oikomaan paitsi ison valheen kohdalla.
"Oletkos sä kauan jo majaillut täällä majatalossa?" Cassie kysyi katsoen maahan tuijottavaa nuorta miestä. Hän itse käänsi päänsä kohti kirjahyllyä ja koitti selailla mitä kirjoja siellä oli. Nuori istui sohvalla juuri nyt mukavassa asennossa joten hyllyn luo hän ei viitsinyt vaivautua. Ei siellä hyllyllä muutenkaan varmaan mitään vaativan neidon makuun olisi ollut. Ja harvemmin hän muutenkin kirjoja luki.
|
|
|
|
Post by baabaa on Jan 17, 2008 16:00:03 GMT -5
(( Sori, päästän meidät molemmat aloittamaan uuden pelin. Tämä on (minun vuokseni) jankannut niin pitkään, että jatkaminen voisi olla todella vaikeaa takkuista argh. ))
|
|
