Good Morning, Mister Sunshine

[wilhood]

Oliver paiskasi murahtaen makuusalin oven auki ja häntä vastaan tulvahti miesten deodorantin haju, voimakas auringonpaiste ja poika, joka istui seinänviereisen sängyn yläpedissä. "Öö, moi", Oliver tokaisi ja kohensi rinkan asentoa toisella olkapäällä. "Moi", kuului hiukan vihainen ääni yläsängyltä.

"Mun nimi on Oliver. Tai no Donnie Oliver, mutta mua sanotaan Oliveriks", pienempi, huoneeseentullut poika sanoi melko itsevarmasti australialaisittain ääntäen. "Mä oon Cody", toinen vastasi laiskasti. Oliver laski varovasti reppunsa alasängyn viereen. "Tää taitaa olla mun peti, vastaanottotiskillä sanottiin." "Sitten se on, asetu aloillesi ja ole hiljaa, mä mietin", Cody vastasi ja vääntäytyi istumaan selkä seinää vasten sängyllä.
"Hmm, okei", Oliver vastasi ja repi hikoavat jalkansa pois skeittikengistä. Ne eivät olleet mitkään parhaat välineet kaupungin tallaamiseen makuupaikan toivossa, ellei halunnut rakkoja.

"Hei tuota, ootko sä vielä tavannut ketään, muita asukkaita?", Oliver kysyi, ja sai vastaukseksi vain murhaavan katseen Codylta.

[baabaa]

Minsk pölähti tyhjään huoneeseen - eipä sittenkään. Nopeasti silmät rekisteröivät puoliksi tutun kaksikon. "Moi, Cody", Minsk tervehti ja käveli sänkynsä luokse, joka siis oli Codyn sänkyä vastapäätä. Minsk veti farkut jalastaan ja nakkasi ne sänkynsä alle jonnekkin laukun lähistölle. Päällään Minskillä oli enään tulipunainen toppi ja mustat hotpantsit, eikä hän välittänyt mitä muut ajattelivatkaan. Jokaisella tapansa. Ennen yläsänkyyn kiipeämistään vilkaisi Minsk vielä nopeasti tuota uutta tyyppiä.

Minsk istuutui sänkynsä laidalle, Codya vastapäätä. Nyt hän loi ensimmäistä kertaa kunnon katseen uutuuteen. Poika näytti semmoiselta high schoolien suositulta pojalta ja melko helpolta ihmiseltä. Mutta koskaanhan ei voinut tietää. "Moi", Minsk sanoi monotonisesti ja ilmehtimättä turhaan. Eli aivan niinkuin hänellä oli tapana puhua. Ilmeettömästi, ehkäpä leuhkankin näköisenä. "Ja kuka sä olet?" nuori kysyi ja kävi Oliverin vaatetuksen läpi päästä varpaisiin. Tämä jätkä ei ollutkaan mikään paha tapaus. Itse asiassa melko suloinen.

(( Tää ei oo nyt yhtään pitkä että koita jotain keksiä. Ens viesti jotain parempaa :> ))

[wilhood]

Hetken piinaava hiljaisuus kahden miehenalun välillä jäi lyhyeksi, kun Minsk pamahti yhtäkkiä huoneeseen vetäisten heti vaatekerrastoa vähemmäksi. 'Oho, olipa vastaanotto', Oliver ajatteli itsekseen istahtaen lopulta alasänkynsä reunalle nostaen jalat ristiin.

Cody nosti katseensa Misnkin törmätessä sisään ja hymähti jotain joka muistutti etäisesti sanaa 'moi'. Oliver hoksasi, että nämä kaksi olivat tainneet tavata jo aijemminkin.
"Ehm, mä oon Oliver", tämä vastasi. "Joo se on joku Oliver joka tuli tänne viis minuuttia sitten", Cody tokaisi Oliverin päälle, ja Oliver itse punastui heikosti.
"Tota, mistäpäin maailmaa te ootte tänne seikkaillu?" Oliver kuitenkin tokaisi ilman kovin pitkää hiljaisuutta.

"Täällä Englanti. Rotherhamista, Yorkista", Cody lausui melko innottomasti innokkaana kuitenkin kuulemaan tarkemmin, mistä Oliver itse oli, jääden kuitenkin odottamaan Minskin vastausta väliin.

[baabaa]

(( Smallest, häähää. ))

"No terve, Oliver", Minsk sanoi vieläkin mielessään jätkää arvioiden. Oli sillä ainakin melkoinen vastaanotto Cabinissä. Yksi yhteistyöhaluton britti ja monotoninen venäjätär. Ei käynyt kateeksi Minskillä. "Mä tulen Moskovasta. Ja sinä?" Äänensävy ei edelleenkään ollut mitenkään lämmin, ei edes sen vertaa, miten Minsk ystävillensä puhui. Saisipa Oliver kuitenkin tottua huonekavereihinsa. Niin tai mitäpä tottumista Minskissä oli. Kyllä kai jokainen täysjärkinen mies katsoi ihan mielellään alusvaatteissa koikkeloivaa neitiä. Etenkin yhtä kaunista, kuin Minsk sattui olemaan.

"Cody, onko sulla tupakka?" venäläinen kysyi päättäväisesti. "Tai sulla, Oliver?" Minsk sanoi - ja vieläkin Oliverin nimen kuin pakotetusti. Kyllähän pojalle mielellään puhui mutta ystävällisyys ei tullut niinkään luonnostaan uusia ihmisiä kohdatessa. "Mulla on kauheet niksat, hei pliis", neiti Pavlova sanoi hienoisen verran anellen ja kynsiään samalla näpräten. Nopeasti Minsk haki tyynynsä alta punaisen kynsilakan ja palasi sitten taas paikalleen. Jalat roikkuivat reunan yli, Minsk risti nilkkansa. Sivusilmällä hän vilkuili Oliveria.

Minsk avasi tulipunaisen lasipurkin ja peukalon nopeasti lakattuaan katsoi nyt avoimesti Oliveriin. "Cody ei välttämättä ole helpoin kämppis - sori vaan Cody mutta niin se asia on (katsoo nopeasti Codyyn tämän sanoessaan) - mutta mä voin lähtä sun kanssa Pub Londoniin tässä joskus. Tai esitellä tyyppejä tai paikkoja tai jotain", Minsk sanoi. Nyt Oliver oli virallisesti Minskin nk. ystävälistalla. Tai ainakin ellei mitään paskaa tulisi ilmi luonteessa tai missään muussakaan.

[wilhood]

"Okei, mä kyllä melkeen arvasin sen. Kuulee puheestakin", Oliver sanoi Codylle virnistäen hiukan epävarmasti ja kääntäen sitten katseensa Minskiin. "Mä oon Sydneystä. Tai no, alunperin Charlevillestä, Queenslandista, mutta siis. Sydneystä kuitenkin", jätkä vastasi ja hieroi käsiään hermostuneesti toisiinsa.

Cody siirsi katseensa Oliverista Minskiin tämän kysyessä tupakkaa. "Oli mulla vielä puolituntia sitten, mutta ei enää. Pitäs käyä hakemassa jostain", tämä vastasi ja venytti selkäänsä.
"Eh, mä en polta", Oliver vastasi ja hymyili hiukan. "Tappaa keuhkot."
"No joo, kyllä me se tiedetään", Cody tokaisi nyrpistäen nenäänsä ja huokaisi kyllästyneesti. "Öö, se oli vaan heitto?" toinen poika sanoi kohottaen toista kulmaansa. 'Tuohan on pahempi kuin minä! Ei tajua ottaa mitään keveästi', Oliver ajatteli. Hän oli hyvin tietoinen turhan vakavasta luonteestaan, mutta ei oikein osannut tehdä sille mitään.

Kun Minsk yhtäkkiä katsoi Oliveriin, hätkähti tämä vähän. "Joo, voin huomata sen", Oliver virnisti ja katsahti Codya. Toinen näytti nyrpeältä, mutta virnisti kuitenkin ilikurisesti Minskille.
"Ja oishan se ihan kiva käydä jossain ja tutustua muihinkin", jätkä lisäsi.
"Onko mutkin kutsuttu?" Cody kysäisi väliin ja katsoi molempia huoneessaolijoita kysyvästi.

[baabaa]

"Charlesville.. Empä oo koskaan kuullutkaan", Minsk totesi edelleen monotonisesti ja kynsiään samalla lakaten. Pian Minsk naurahti Codyn äkäiselle kommentille, jolla britti Oliverille vastasi. Eipä siinä oikein tiennyt pitikö Oliverille nauraa vai olla pahoillaan toisen puolesta. Tai no, olla pahoillaan tottakai mutta Minsk oli sen verran häilyvä ihminen, että hän sai myös revittyä huvia kaksikon tilanteesta. "Tupakka tappaa mutta tappaahan onnettomuudetkin. Enkä mä sen takia jää sängyn pohjalle pelkäämään", Minsk totesi ja katsahti nopeasti Oliveria. Sitten katse siirtyi takaisin punaisiin kynsiin. Toisen käden kynnet olivat lakattu.

Minsk virnisti Codylle takaisin pikkuinen pilke silmäkulmassa. Tämän jälkeen venäläinen katsoi taas aussia. " ’Jossain’ on siis Pub London. Siellä kaikki Cabiniläiset käy", Minsk korjasi hieman nokkavasti. Londonhan ei ollut mikä tahansa paikka ja sen Minsk nyt Oliverille selvitti. Ei ollut ihme, että siinä seurassa Oliverin kädet hikosivat. "Vai että osoitat säkin kiinnostusta baarikierrosta kohtaa, no miksipä ei. Mutta sua ei sitten oteta valittamaan ja äyskentelemään. Sähän olet nytkin kuin kissa pistoksissa!" Minsk totesi ja virnisti hetken päästä Codylle. "Vittu kun tarvis tuupakkaa", likka lauleskeli ja viimeisteli kyntensä. Tämän jälkeen hän sulki kynsilakkapullon ja kävi nakkaamassa sen tyynynsä alle turvaan. Hetken kynsiä puhellettuaan hyppäsi Minsk alas sängystään ja käveli Oliverin eteen. Ja eteen tarkoitti Minskillä hyvin lähelle menemistä. Kynsilakka oli ehtinyt kuivua, Minsk suoristi Oliverin puseroa. "Sä näytät pitemmältä, kuin tuolta ylhäältä kattoessa", Minsk totesi ja katsahti sitten Oliveria. Tämän jälkeen istahti Minsk aussin sängylle. Venäläinen ei paljoa muiden henkilökohtaisia rajoja ottanut huomioon. Vaikka tuskimpa Oliveria edes haittasi Minskin istuminen hänen sängyllään. Ainut vaan, että joitakin haittasi ja usein Minsk saattoi olla hyvinkin tunkeileva.

[imrdaiaa]

(eli oliver on ulkona pelistä? Korjaa jos käsitin väärin niin voin muokkailla omaa tekstiäni sitten.. tuli vähän tönkkö vuoro, mutta hetkeen en ole pelaillut, että ehkä se lähtee luistamaan.. EDIT:// muokkailin.)

Ann astui sisään makuusali neloseen ja tipautti rinkkansa selästään täsmälleen siihen kohtaan johon seisahtuikin, eli ovi-aukkoon. Hän virnisti hyväntuulisesti huomatessaan, ettei suinkaan ollut yksin.
"Hei, mä olen Annie tai Ann, miten vain", tuo sanoi katsahtaen kumpaakin. Ja raahasi rinkkansa sänkynsä luo, etsiskeltyään sitä hetken aikaa katseellaan. Hän hymähti huomatessaan sänkynsä olevan nurkassa toisella puolella huonetta, eikä yksikään lähellä oleva sänky näyttänyt asutulta. Ann heitti rinkkansa sängylleen, otti kengät jalastaan ja istahti sitten sänkynsä reunalle vaihtamaan vaatteita. Hän halusi päällensä jotain hieman kevyempää, ja välittämättä siitä ettei ollut huoneessa yksin, hän vaihtoi päällensä tavallisen myötäisen, valkoisen, t-paidan sekä beiget shortsit.
Kasattuaan tavaransa rinkkaan uudelleen tämä kiinnitti taas huomiota paikallaoleviin, tummaan naiseen ja kohtuullisen hyvännäköiseltä, hyvällä tavalla rentulta näyttävään jätkään sekä blondiin, ilmeisesti surffaavaan nuorukaiseen.
"No, kuinkas kauan te ootte täällä majaillu? Mä tulin tossa Brasiliasta ja jätin jätkäfrendini sinne, kun se tykästy yläosattomiin neitoihin", Ann kertoi. "Tai kun mä en oikein tajunnut sitä sitten kuitenkaan, kun kyllähän mullakin rinnat on ja puoliks brassikin olen, et.." Ann virnisti, jättäen sitten muillekin mahdollisuuden puhua.

[baabaa]

(( Oliver on vielä mukana tässä pelissä :> Huomasin, etten mitenkään liian hyvin asiaa selittänyt. Ja tämä on tosiaan ehkä sekava. Vartin kirjastoräpöstys. ))

Oliver nielaisi Minskin suoristaessa paitaa. Tämä porukka vaikutti oudolta. Hyvin mahdollisesti tässä majatalossa ei jaksaisi pitkäänkään majailla. Tätä paikkaa oltiin kyllä sanottukkin jotenkin vapaamieliseksi, joten olisihan Oliverin vähän vakavamielisempänä pitänyt tajuta, että vähemmän vapaa paikka olisi enemmän häntä varten. Vaikka toisaalta esimerkiksi tämä Minsk oli täysin mainio tapaus. Heitti vaan housunsa pois tuosta noin vaan. Niin, piti tosiaan vielä miettiä tilannetta.

Oliver katsoi Minskin sängyllään istumista ja jäi itse seisomaan. Siinä samassa ovelta tuli uusi asukas taloon. "Täällähän tänään suorastaan ramppaa uutta porukkaa", Minsk totesi sarkastisesti ja nojasi sitten itsensä seinää vasten. Cody ei tapansa mukaan turhaan noteerannut tilannetta, ennenkuin hänet siihen mukaan vedettäisiin. Britti osasi joskus olla erittäin apaattinen tietyissä tilanteissa. Mutta Oliver puolestansa oli iloinen tulijan vaihtaessa noin vain vaatetusta. Pian tuo nainen tulikin sitten keskustelemaan tuon oudon kolmikon luokse.

Minsk ei pitänyt siitä puhetulvasta. Hän suhtautui Annieen samalla tavoin, kuin Oliveriin aluksi. Tässä vaiheessa Codykin noteerasi tulijan. Nätti tapaus toki mutta tällä hetkellä jätkä oli kovin laiskalla päällä. Puoliksi brassi kuulosti kuitenkin mukavalta. "Hmm, sä voit heittää vaattees pois ja me voidaan Oliverin kanssa katsoa, mitä jätkäkaveris menetti", Cody heitti ja virnisti sitten. Oliver oli punastua. Hän yskäisi ja hymyili sitten toiselle. "Tuota mä olen.. Oliver. Ja tulin tänne just äsken itsekkin", aussi puhui ja jatkoi vielä, "mä olen Queenslandista mutta oon nyt asunut monta vuotta Sydneyssä." Minsk katsoi nokkavasti Oliveria ja tuhahti hiljaa. "Mä olen Minsk", nuori sanoi ja antoi pojille puheenvuoron. Cody päätti antaa samalla mitalla takaisin Minskille, kuin Minsk juuri äsken Codylle. "Älä Minskistä välitä, se on kato venäläinen. Ollut täällä pitempään kuin minä. Ja mä olen ollut täällä kuitenkin kaksi kuukautta. Niin, mä olen Cody, Rotterhamista. Mistä päin sä tänne seilailit?" Cody puheli ystävälliseen sävyyn mutta makasi edelleen laiskasti sängyllään selkä seinää vasten.

[imrdaiaa]

Ann katseli kolmikkoa hymyillen ja virnisti sitten Codyn ehdotukselle vaatteiden vähennyksestä.
"En mä ihan heti ole täältä katoamassa, että kyllä te varmaankin tulette mut vielä monesti näkemään, vaatteilla tai ilman", Ann naurahti ja ilmaisi samalla mielipiteensä turhasta siveellisyydestä.
"Sidney vaikutti ihan kivalta mestalta, ainaki sen muutaman päivän kokemuksesta sanoen, mitä just siellä olin", tuo nyökkäsi Oliverille hymyillen, ja kääntyi sitten katsomaan Minskiä pikaisesti ja painoi tuon nimen mieleensä. Se oli erikoinen ja Codyn selitys varmistikin Annien aavistukset.
"Mä olen Lontoosta, mikä voi kuulua mun aksentistakin, lähin reissuun ku isovanhemmat kuoli ja ne jätti perintöä.. Ehkä mä vielä jossain vaiheessa palaan sinne takasin tai sitten jään vaikkapa tänne. Kattoo nyt", Ann selitteli ja jatkoi sitten: "Onko tässä lähellä mitään baaria tai jotain? Ku mä en hirveesti katellu ympärilleni tullessani. Olis kiva ehkä illemmalla lähtä tuulettumaan tai jotain.."
Ann nousi seisomaan ja käveli juuri katseellaan löytämänsä peilin eteen, tarkasti kevyen meikkinsä ja kääntyi sitten katsomaan muita.
"Asuuko tässä huoneessa montakin tyyppiä?" Ann kysyi ja osoitti sanansa lähinnä Codylle ja Minskille, Oliverhan ei ollut varmaankaan yhtään häntä viisaampi asiassa. "Niin joo ja kävi mielessä, että eikö venäjä ole euroopassa?" Tuo kysyi virne kasvoillansa Minskiltä.

[baabaa]

(( Ei luoja, keksin heti tota sun viestiä lukiessa jo, mitä Minsk vastailee Annielle. Esim tähän Eurooppa kysymykseen. Pakko kai sitten pelata heti :> Ja helevetti, että tää nyt veny romaaniksi taas. En tosiaankaan odota tämän pituista vastausta. Mulla vaan käy monesti yöllä kirjotetuille peleille näin. Aye = brittejen/skottien/irkkujen yes. ))

Cody vislasi jokseenkin tyytyväisenä Annien ensimmäiselle kommentille. Sanomattakin oli selvää, että nyt Minskin ja Codyn roolit olivat vaihtuneet. Ja tottakai oli selvää myös se, että Minskiä kiinnosti enemmän miespuolinen tulokas, Codya tämä Annie. "Sydney on hieno paikka", Oliver sanoi ja lisäsi hymyn kera, "vaikkei siellä toki olekkaan formula rataa". Niin, aussi oli tosiaan formula kansaa. Hän kannatti aussikuski Webberiä ja itkisi kultaa, jos joskus näkisi miehen voittavan aivan livenä. Mutta siinäpä olikin kaksi muttaa ; Webber ei voittanut ja Oliverilla ei ollut rahaa käydä katsomassa formuloita. Niin se vain oli. Mutta täytyihän miehellä unelmia olla, tämä oli yksi niistä.

"Aye, niin mä arvelinkin", Cody huikkasi yläsängystä. Lontoolaisilla nyt oli oma tapansa puhua. Cody ei kuitenkaan maininnut, ettei ihmeemmin pitänyt Lontoosta. Ihmiset siellä olivat niin pirun ylpeitä lontoolaisuudestaan, että ihan päähän otti. Rotherham riitti Codylle. Miekkonen vain halusi nähdä maailmaa mutta meno olikin töksähtänyt heti Ranskan jälkeen Melbourneen. Rahapula, rahapula. Onneksi Codylla nyt sentään oli töitä Melbournessa, vaikka pimeää työvoimaa hän olikin. Cody kurkisti Minskin ilmettä, joka oli melko hapan. "Kissa pistoksissa", Cody huikkasi venäläiselle ja virnisti. Minsk näytti kieltä mutta sitä Cody ei ehtinyt nähdä. Minsk ei pitänyt Annien kevyestä puheesta perinnöstä, kun kyseessä oli kuitenkin perheenjäsenten kuolema. Minsk piti kuitenkin turpansa vielä kiinni.

Oliver sen sijaan aukaisi suunsa taas. Hän halusi ilmiselvästi päteä, tietää jotain. Ja selvästikkin hän halusi jakaa tiedon Annien kanssa. "On tässä joku pub, josta nämä mainitsivat äsk.." Oliver aloitti mutta Minsk keskeytti hänet kiukkuisesti: "Pub London! Se on London, eikä joku. Koita muistaa tästä edes!" Ei Minsk niin sinällään Oliverin virheestä välittänyt. Häntä vain kiukutti Annien saama huomio. Siinä suhteessa Minsk oli kuin pikkulapsi. Halusi aina osakseen huomiota, vaikkei sitä kerjäämään alkanutkaan. Sen tulisi tulla luonnostaa, huomion häntä kohtaan. Niksat sitäpaitsi olivat hirveät ja Codykin piristynyt lontoolaisen saapumisen johdosta. Yleensä se olisi ollut hyvä juttu mutta ei nyt. 'Helvetin tytönhupakko. Puolibrassi, mitä vielä!' Lisää tulta pesään Minsk sai lontoolaisen kysymyksestä. "Ei, kun Afrikassa", Minsk sanoi sarkastisesti ja tuhahti. Cody puolestaan naurahti. Oliver oli hivenen loukkaantunut Minskille tytön edellisestä repliikistä. "Minsk hei, iisisti babe", Cody huikkasi ja naurahti taas.

"Tässä huoneessa tosiaan ei tällä hetkellä asu kovin montaa ihmistä. Ne lähti monet rynnäköllä pois tän meidän Minskin takia", Cody puheli ja sulki silmänsä. Että osasi väsyttää ja laiskottaa niin pirusti. Eikä pojan puhekkaan ollut edes totta. Vaikka monien hermoille tosin kävikin kolmikko Minsk-Cody-Elias, joka osasi olla vaikeaa sakkia välillä. Minsk ei kunnioittanut ihmisten yksityisyyttä, Cody oli liian usein sarkastisilla kommenteilla piikittelevä britti ja Eli imppasi aika ajoin itsensä erittäin vaikeaan olotilaan. Toisiansa kolmikko kuitenkin kesti varsin hyvin.

Minsk loi pitkän ja yhtä aikaa arvioivan ja halveksivan katseen Annieen. "Ei ne mun takia lähtenyt", Minsk sanoi mököttävästi ja kovin epä-Minskmäisesti. "Niin niin. Sä vaan et huomaa, että sä olet liian iso persoona tähän huoneeseen. Sä pelotat ihmiset pois, babe. Vaikka mua et, niin monet muut. Sä likka osaat olla tungetteleva. Kato nyt sua, nytkin makoilet lupaa kysymättä tulokkaan sängyllä, Minsk", Cody puheli vaikkakaan ei turhan vakavasti. "Haista vittu, Cody!" Minsk äyskähti ja nousi sängyltä. Oliver ehti hymyillä hieman mutta yllättyi sitten. Minsk oli noussut vain vetääkseen Oliverinkin sängylle istumaan. Poika oli hetken vaivautunut mutta nojautui sitten seinää vasten, kuten Minskikin. "Käsittääkseni Lontoo on Aasiassa", Minsk vielä kuittasi äkäisesti. Cody naurahti, Oliver huokaisi.

[imrdaiaa]

Ann seurasi huvittuneena kolmikon keskustelua ja naljailua ja otti osakseen Minskin 'loukkaukset' tyynesti hymyillen. Jos tuo ei hänestä pitänyt, tai kuten Ann arveli, pitänyt siitä ettei enää ollutkaan huomionkohde, niin eihän hän sille mitään mahtanut. Tokihan Ann huomasi, että Minsk oli varsin kaunis, mutta epäili että sen ääneen sanominen ei kuitenkaan tilannetta mitenkään muuttaisi. Hän käveli takaisin hieman lähemmäs kolmikkoa ja istahti sitten takaisin lattialle, lähes tismalleen samaan kohtaan, josta oli peilin ääreen lähtenyt. Ann nyökkäsi, ja virnisti sitten jättäen Minskin kommentit omaan arvoonsa.
"No, kai te olette illalla lähössä mun seuraksi sinne Pub Londoniin?" Ann kysyi ja paransi hieman asentoaan. "Joku vois nimittäin tulla nimittäin näyttämään paikkoja mulle ja Oliverille, tietenkään jos sulla ei ole mitään sitä vastaan", hän lisäsi ja kääntyi katsomaan kysyvästi Oliveria. Odottamatta kuitenkaan vastausta sen kauempaa, tämä nousi ylös ja käveli sänkynsä luo tutkimaan rinkkansa sisältöä. "Eikö tässä huoneessa ole mitään mihin voi laittaa vaatteensa?" Ann kysäisi. "Niinhän se vastaanottovirkailija tais sanoakin.. no kai nää vaan pitää sit jättää tänne", hän jutusteli lähinnä kai yksinään ja sulki sitten rinkkansa uudelleen. "ja ne kaapit tais olla ekassa kerroksessa, vai? Ei kyl niin että mulla mitään varastettavaa olis", Ann virnisti ja käveli takaisin muiden luo, jääden sitten vain seisomaan paikalleen ja tuijottelemaan ympärilleen. Huone oli kovin pelkistetty, mutta ei Ann siitä välittänyt, hän tuskin tulisi siellä muuta tekemään kuin nukkumaan. Ehkä hän saisi majatalon asukkaista seuraa huitelemaan ympäriinsä. Ei paikallaan jaksaisi kauaa jumittaa.

[baabaa]

Oliver oli tosiaankin huomannut, ettei tämä sakki ollut helpointa mahdollista. Ei ainakaan Minsk ja Cody, siltä vaikutti. Vaikka toisaalta siinä Minskin vieressä istuminen ei ollut yhtään hullumpi juttu. Oliverilla oli toki kokemusta tytöistä mutta Minsk vaikutti vaikealta tapaukselta - vaikkakin kauniilta sellaiselta. Ja toisaalta taas Annie vaikutti suloiselta tämäkin. Mitenkä siinä sitten olisi pitänyt olla ja kumman puolella. Cody piti edelleen silmiään kiinni, eikä avannut niitä edes vastatessaan Annien kysymykseen. "Aye, sun seurassa tai ilman. Perjantai on hyvä päivä Londonissa. Mutta tervetuloa sakkiin", Cody totesi ja haukotteli. Minsk laittoi maate sängylle ja otti tyynykseen Oliverin jalat. Aussi selvästikkin yllättyi ja jopa säikähti hieman. Normaalisti Oliver oli tyttöjen seurassa kuin kotonaan mutta eipä tänään. Saattoi siihen vaikuttaa myöskin uusi paikka taikka kylmähkö vastaanotto, joka oli saanut Oliverin varautuneeksi. Miten vain.

Cody sai vastata Annien seuraavaankin kysymykseen. "Ei ole, ei. Yleensä tyypit täällä sitten pitää tavaransa rinkoissa taikka sängyn alla. Tai sängyssä tai levällään huoneessa, niinkuin Minsk." Cody naurahti, Minsk potkaisi yläsänkyä. "Paraskin puhumaan vitun britti! Mun tavarat on ihan järjestyksessä", Minsk tiuskaisi ja katsoi sitten Oliveria tummanruskeilla silmillään. "Täällä tosiaan on sellaiset kaapit tuolla alhaalla, minne voit tunkea tavarasi", venäläinen totesi selvästi vain Oliverille. Aussi hymyili hieman ja katsoi sitten taas Annieen. "Niin mistä sä tänne kiertelitkään?" Oliver kysyi mutta muutti sitten kysymystään seuraavan laiseksi, kaikille sopivaksi versioksi: "Tai siis mitkä teidän kaikkien matkareitit on?" Jotain Oliverin oli pakko puhua, ettei tuntisi oloaan vaivautuneeksi. Cody avasi hetkeksi silmänsä ja huomasi Minskin tosiaan siivonneensa hieman tavaroitaan kasaan. Alasängyllä tosin rötkötti Minskin housut ja muutama muu tytön vaatekappale. Sitten Cody taas sulki silmänsä ja risti kätensä päänsä taakse seinää vasten.

Minsk ehti vastata ensin. "Moskova, Pietari, Helsinki. Sieltä Tallinnaan kahdeksi viikoksi, sitten Pariisiin viikoksi ja sitten tänne", venäläinen selitti ja virnisti. Cody haukotteli ja harkitsi jo vastaamatta jättämistä. Kuitenkin hän sitten avasi suunsa ja puhui jotenkin vastahakoisesti. "Rotherhamista Pariisiin. Siellä puolitoista kuukautta. Ja nyt täällä. Onnetonta, eikö", Cody totesi sarkastisesti ja naurahti.

[imrdaiaa]

Ann istahti taasen lattialle, toisten matkakertomuksia kuunnellessaan. Hän virnisti Codylle ja pysähtyi sitten miettimään reittiään.
"Lontoosta Saksaan, josta Ranskaan ja siitä Espanjaan. Mauritanian kautta sitten Brasiliaan. Brasilia oli ainut paikka missä olin yli viikon, et tää on ollu aika paljolti vaan matkaamista, eikä kauheesti lomailua.. Brasiliassa olin sen about kolme viikkoa", Ann selvitti sitten ja virnisti.
Hän nojasi taaksepäin, kyynärpäihinsä ja suoristi jalkansa rennoiksi ja hyräili hiljakseen viimeksi kuulemaansa hittirenkutusta.
"Onko teillä muuten mielessä jokin maa, jossa haluaisitte vielä ihan ehdottomasti käydä? Mua houkuttelis Islanti, ja olen mä suunnitellutkin siellä käyväni, kunhan nyt tulee tsekattua jenkkiläkin ensin", Ann lopetti hyräilyn ja jäi sitten jutustelunsa jälkeen tarkkailemaan muita.
"Onko kukaan teistä muuten käyny Amerikassa? Mun on ollu monesti tarkotus lähteä, mut aina on tullu joku este. Nytkin mun oli tarkotus lähteä tälle reissulle mun hyvän ystävän kanssa, mut sit se joutukin perumaan ja exä sit lähti sen tilasta, vaik olisin kyl mielummin ottanu sen kaverini", Ann virnisti.
Hän suoristi hieman housujensa lahkeita ja suoristi t-paitaansa, keskittäen huomionsa sitten taas muihin.

[baabaa]

Kolmikko kuunteli Annien matkareittiä - myöskin Minsk, vaikka neiti yritti näyttää mahdollisimman välinpitämättömältä. Eikä sellaiselta näyttäminen ollut Minskille ollenkaan vaikeaa. Minsk kääntyi kyljelleen Anniesta poispäin eli siis Oliveriin päin. Venäläinen hymyili hieman ja Oliver hymyili takaisin. Aussin olo tuntui heti kevenevän hieman. Oliver kohautti hartioitaan Annien kysymykseen mutta Codylla oli kuin vastaus valmiina. "Mä haluaisin kiertää Etelä-Amerikassa. Perussa, Chilessä, Argentiinassa, Venezuelassa, Brasiliassa, Kolumbiassa.." Cody puhui laiskasti ja haukotteli taas. "Mutta en mä koko mantereella vielä ole käynyt", hän vielä lisäsi vastaten samalla Annien toiseen kysymykseen.

Oliver vastasi kieltävästi jenkeissä käymiseen ja huomio tuntui kiinnittyvän Minskiin. Moskovalainen kääntyi taas selälleen ja katsoi nyt Annia vähemmän kylmästi. "Mä olen käynyt. Floridassa, tai siis tarkemmin sanottuna Miamissa, viime vuonna. Toissa vuonna NYCissä. Kahtena peräkkäisenä kesänä äidin kanssa käytiin lomailemassa. Ja kahdesti mä olen käynyt Vegasissa isäni matkassa", Minsk sanoi ja virnisti. Pavlovan perhe oli todellakin niitä Moskovan uusrikkaita. Ivanilla oli tapana sijoitella rahojaan osakkeisiin lääkärin työn ohella. Niitä rahoja sitten Minsk ja hänen äitinsä tuhlailivat ja etenkin kesälomalla. Kerran vuodessa oli pakko päästä jonnekkin viikoksi tai kahdeksi.

Minsk ei enään viitsinyt turhaan mököttää Annielle. Eipä hän siitä mitään enään saanut. Etenkään, kun Ann vaikutti ihan okei tyypiltä (vaikkakaan Minsk ei edelleenkään pitänyt Annien kevyestä puheesta perintöä koskien). "No, oletko sä joku Chelsea pentu?" Minsk kysyi. Chelsea pennulla hän tarkoitti, että oliko Annie rikas, kivassa talossa asuva ja mersun omistava porvarikakara. Ei se tosin häntä haittaisi. Kyllähän Minsk itse ainakin oli sellainen. "Mä ainakin olen. Paitsi venäjällä se on ennemminkin uusrikas-moskovalais-pentu". Cody vaikutti ärtyneeltä. Näemmä Cody ja Minsk eivät voineet olla hyvällä tuulella yhtä aikaa (mutta huonolla tuulella kylläkin).

"Voitteko te pitää turpanne kiinni, yritän miettiä", Cody tuhahti nyt ja sai vastaukseksi potkun sänkynsä pohjaan. "Turpa kiinni, Cody, hae tupakkaa", venäläinen sanoi ja sai Codyn tosiaan nousemaan. Rotherhamin kasvatti hyppäsi yläsängystä ja käveli huolettomasti mutta ärtyneen ja väsyneen näköisenä huoneesta. "Mulle kans!" Minsk huusi Codyn perään ja virnisti. Onneksi M-Market oli aivan kiven heiton päässä Cabinistä.

[imrdaiaa]

Ann virnisti leveästi Codyn perään ja kääntyi sitten Minskin suuntaan ja yskäisi kevyesti.
"En mä ihan Chelsea pentu ole", Ann virnisti. "Mun faija on ihan hyvätulonen lääkäri ja mutsilla on oma vaatekauppa pystyssä, missä se myy kaikenlaista muotivaatetta. Kumpikin menestyy ihan hyvin, vaikka kyllä mä omat tuloni joudun ite hoitelemaan." Tuo jatkoi vielä hymyillen.
"Mä oon aika nuoresta pitäen tahtonu lähtee ulkomaille pidemmäkskin aikaa, ja kun on toi työpaikka vielä vähän hakusessa, että sinäänsä toi perintö oli mulle onnenpotku", Ann kohautti olkiaan. "Mä en edes tienny että ne oli niin varakkaita, enkä kyl välttämättä olis halunnu tietää sitä kuoleman kautta. Niiden hautajaiset oli molemmilla tosi upeet, ja mä tiedän että ne olis tykänny", Ann huokaisi sitten ja hiljeni mietteliäästi. Hänen ilmeensä kieli, ettei asia ollut ihan niin helppo ja tunteeton tapahtuma, mutta pikainen hymy kasvoille ja aiheen muutos kertoi sen, ettei hän halunnut ihmisten tietävän sitä.
"Ai niin, onko tässä muuten jotain lehtikioskia lähellä? tai edes puistoa? Entä missä on lähin ranta?" Ann tiedusteli uteliaana, hymy kasvoillansa.
"Mä niin haluaisin oppia surffaamaan", tuo lisäsi sitten vielä mietteliäänä ja kääntyi katsomaan Oliveria. "Osaatko sä surffata?"