laundry service

[anouk]

"Yksi, kaksi, kolme, neljä..." Käytäväst kuului vaimea mutina Trinen laskiessa kämmenellään pitämiä kolikoitaan. Vaalea tyttö ei ollut vieläkään tottunut Australian rahaan, vaikka oli viettänyt maassa jo usemman kuukauden. Kotona Tanskassa käytettiin kruunuja, joten Australian dollarin kääntäminen kruunuiksi sujui Trineltä, jolla oli uskomattoman huono matikkapää, erittäin hitaasti. Ja lisäksi Trine onnistui sekoittamaan eri kolikot toisiinsa.
Tytön käsivarrella roikkui muovipussi, joka oli ahdettu täyteen likaisia vaatteita. Trine ei ollut koskaan uskaltautunut käymään Cabinin pesulassa, vaan kiikuttanut vaatteensa aina pesulaan. Nyt neidin rahat olivat kuitenkin niin vähissä, että hänen oli pakko pestä vaatteensa majatalon pesukoneissa.

Muutama kolikko tipahti kilahtaen käytävän lattialle ja Trine poimi ne nopeasti lattialta. Hän tassutteli sandaaleissaan pesulan ovesta sisälle ja suuntasi heti ensimmäisen näkemänsä pesukoneen luokse. Tyttö tökki koneeseen kasan vaatteita, heitti pesuainetta mukaan ja tiputti yksi kerrallaan kolikot koneeseen. Trine ei ollut melkein koskaan pessyt vaatteita pesukoneessa, joten oikeiden nappuloiden painaminen oli blondille aivan uusi juttu. Hetken pähkäiltyään mitä kaikki nappulat olivat, Trine paineli joitain, jotka luuli oikeiksi säädöiksi ja hetken kuluttua vaatteet alkoivat pyöriä koneessa. Kaikki hyvin, toistaiseksi.

Trine hyppäsi istumaan viereisen pesukoneen päälle, oikoi mekkonsa helmaa ja näperteli sitä sormissaan. Miten hän saisi aikansa kulumaan? Yksin Trine ei uskaltanut vaatteita jättää pyörimään. Hän pelkäsi liian paljon jonkun varastavan vaatteet, joten Trine vahti itse vaatteidensa peseytymistä. Neiti ei ollut muistanut edes ottaa lehteä mukaan, mutta ehkäpä aika kuluisi nopeasti ilman tekemistäkin. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt.

[Trinelle saa seuraakin tuoda. ]

[kuro]

[ Liityn neidin seuraan. ]

Miki ei olisi ihan heti uskonut, että Australiakin oli jo näin länsimaalaistunut. Tyttö oli pitkälle luullut, että täällä juoksenteli lammas farmareita heinä suunpielessä ja farkkuhaalarit jalassaan. Toki maa oli vielä paljon jäljessä, mutta mitän on keskellä merta, ei kukaan tänne asti jaksa tulla sivistystä levittämään. Nyt se kumminkin oli tapahtunut. Maa oli nyt 80' luvun tasolla.

Miki viihtyi Cabin Innissä, vaikka ei ollutkaan vielä edes vienyt tavaroita huoneeseensa. Tyttö oli päättänyt ensin tutustua paikkoihin, ja suunnannut askeleensa kohti pesulaa. Paikan nimikin oli jo niin sulonen. Pesula. Miki hymyili itsekseen, ja paranteli kitaran hihnaa olallaan. Reppua tyttö retuutti julmasti perässään.

Ovi aukesi, ja Miki kurkisti sisään pesulaan. Hän ei huomannut pesukoneen luona istuvaa hahmoa, vaan kiinnitti huomionsa lähinnä seiniin. Likaisen oloinen paikka, mutta vaikutti rauhalliselta. Paikassa voisi oikeasti vaikka viihtyäkkin. Tyttö astui varovaisesti sisään, ja sulki oven perässään. Vasta tämän jälkeen Miki huomasi vieraan, ja tajusi mennä shokkiin. Hän oli ihmisen kanssa huoneessa, eikä ollut huomannut tätä. "Hei.. En kai häiritse?" tyttö sanoi hymyillen ujosti.

[anouk]

[hienoa! tervetuloa vain.]

Trine tutkiskeli sormiensa kynsiä samalla hyräillen jotain Beatlesien kappaletta. Ei tyttö kyseisestä yhtyeestä niin kovin paljon pitänyt, mutta jostain biisi oli päähän tarttunut. Taustalla pesukone hurisi melko kovaäänisesti, vanha kone kun oli. Tyttö siirsi katseensa kynsistään ovelle huomatessaan sen aukeavan. Sisään asteli tuntematon tyttö, joka ei ollut huomannut Trineä tai sitten vain esitti, että ei ollut huomannut blondia. Eipä Trinekään tuota tummahiuksista tyttöä halunnut häiritä, joten hän pysyi hiljaa siihen asti kunnes tyttö kysyi häiritsisikö Trineä.
"Et ollenkaan," tanskalaisneiti vastasi itselleen tuttuun iloiseen tyyliin ja väläytti vielä valkoisen hammasrivistön hymyn muodossa tulijalle.

"Oikeastaan vain mukavaa saada seuraa," Trine lisäsi ja jätti kynsiensä näpertämisen laskien kädet syliinsä.
"Täällä on aivan kamalan tylsää, koska en älynnyt ottaa mitään luettavaa tai muutakaan tekemistä mukaan." Trine heilautti vaaleita kutrejaan kasvojen edestä pois pitäen katseensa tulijassa, mutta varoi, että ei tuijottanut toista tyttöä.

"Sinä et varmaankaan ole tulossa pesemään pyykkiä?" tanskalainen kysyi kohottaen hiukan toista kulmaansa. Toisella tytöllä ei ollut mukanaan kuin kitara, ei pyykkisäkkiä. Trine ei älynnyt miksi joku olisi halunnut tulla pesulaan, jos ei ollut aikeissa pestä mitään, mutta ehkäpä se selviäisi neitokaiselle hetken kuluttua.

[kuro]

Miki hymyili pienesti, toisen ilmoittaessa, ettei hän häitinnyt tuota. Eurooppalaiselta toinen näytti, mutta Euroopastahan lähes kaikki täällä olivat. Ehkä siksi japanilainen tyttö tunsi itsensä orvoksi; hän erottui liikaa massasta.
Miki laski reppunsa oven vierelle ja katseli pesulaa arvioivasti. Tyttö kuunteli tuon vaaleaverikön sanoja puolikorvalla, sillä oli keskittynyt antamaan jonkin näköistä arvosanaa paikalle. Vaikka pelkän hikisen pesulan perusteella se tuskin tulisi olemaan kovin paikkansa pitävä.

"Seura on aina hyväksi.." Miki sanoi mietteliäästi, ja siirtyi ajatuksista todellisuuteen.
"Pyykkien pesu on sitä paitsi myönnettävästi todella tylsää, ei sillä että siihen olisin jotenkin perehtynyt", tyttö totesi, ja pian tämän kasvoille kohosi pienoinen hymyn poikanen. "Varsinkin kun sen tekee koneella, kun ei itse tarvitse kuin istua ja ihmetellä."
Aivan kuin Miki olisi joskus käyttänyt pyykkikonetta. Hänestä vain tuntui siltä.

"Ei ole vielä mitään pestävää", japanilais tyttö vastasi toisen uteluihin hymyillen edelleen. "Saavuin juuri, ja päätin tutustua paikkaan, ennen kuin siirryn makuusaliin."
Miki venyytti käsiään ja käveli muutaman askeleen pois oven edestä. "Eikä minulla edes olisi rahaa tuohon masiinaan.." tyttö sanoi lähinnä itsekseen, katsoessaan pyykkikoneita.

[anouk]

Trine nyökkäili toisen puhuessa pyykinpesun tylsyydestä. Hän oli täysin samaa mieltä, kuten oli jo aiemminkin maininnut.
"Minä en oikeastaan ole koskaan aikaisemmin pyykkiä koneella pessyt," tyttö paljasti, vaikka hänestä tuntui, että tuo paljastus saisi tanskalaisen näyttämään erittäin uusavuttomalta.
"Ehkä oli jo aika opetella tuokin taito." Trine naurahti kepeästi ja taas ne vaaleat hiussuortuvat valahtivat kasvoille, joten neiti sai tökkiä niitä korvansa taakse. Trinen olisi kannattanut laittaa hiuksensa kiinni.

Trine kohotti hieman yllättyneenä kulmiaan toisen sanoessa olevansa uusi Cabinissa.
"Miltä paikka tähän mennessä vaikuttaa?" tyttö uteli ja hyppäsi pesukoneen päältä istumasta pois. Toisen mainitessa rahattomuudesta, Trine hymyili myötätuntoisesti.
"Onneksi tuo on edes halvempi kuin oikeassa pesulassa vaatteiden peseminen." Trineltä oli mennyt pitkä penni siihen, kun hän ei ollut itse uskaltanut pestä vaatteitaan.

"Minä olen muutes Trine," blondi esitteli itsensä. Oli paljon mukavampaa jutella jonkun kanssa, kun tiesi tämän nimen.
"Hauska tavata," tyttö lisäsi vielä itselleen tuttuun aurinkoiseen tyyliin. Tänään neidillä oli oikein hyvä päivä.

[kuro]

"Pyykkäämisen jalo taito", Miki sanoi mietteliäänä kävellessään erään pesukoneen luokse.
Tyttö liu'utteli sormeaan pitkin sen nappeja ja systeemeitä, arvioiden sitä katseellaan tutkivasti. Kone näytti melko vanhalta, mutta silti hyvä kuntoiselta ja toimivalta. Mutta samaa ei voinut sanoa huoneen muista koneista..
"Itse olen turvautunut enemmän käsipyykkiin", japanilais tyttö totesi, katsellen edelleen konetta, aivan kuin siinä muka olisi jotakin mielenkiintoista.
Kaduilla ja halvoissa motelleissa kasvaneena, hän oli kyllä oppinut huolehtimaan itsestään ilman teknologian apua.

Miki kääntyi katsomaan vaaleaverikköön päin, tämän kysellessä miltä paikka hänestä vaikutti.
"Ihan jännä paikka", tyttö totesi, ja pyyhkäisi sormellaan muutaman silmille heilahtaneen hiussuortuvan takaisin paikoilleen.
"Vaikka vielä on paha sanoa, kun olen kävellyt paikan maaperällä peräti 10 minuuttia", Miki naurahti pienesti ja keräsi hiuksensa niskan taakse.

"Trine.. Nätti nimi", tummahiuksinen tyttö totesi ääneen, lähinnä itsekseen.
"Olen Miki, hauska tutustua", tämä esitteli itsensä ja vetäytyi pois pesukoneen luota.
Pieni ujohko hymyn poikanen kohosi Mikin kasvoille, aurinkoisuus oli tarttuvaa.

[anouk]

Trine näpräsi sormillaan mekkonsa helmaa, kunnes älysi jättää sen rauhaan ja antoi helman laskeutua pois käsistään.
"Onhan tämä ihan mukava paikka," Trine myötäili antaen katseensa kiertää likaisissa seinissä. Ehkä pesula ei kuitenkaan antanut kovin hyvää kuvaa Cabinistä, vaan saadakseen parhaimman käsityksen majatalosta, kannatti kierrellä muuallakin kuin täällä.
"Minä olen asustellut täällä jo jonkin aikaa ja nyt tuntuu siltä, että en koskaan halua lähteä pois täältä," vaaleahiuksinen tyttö sanoi naurahtaen pienesti. Valitettavasti rahapula ajaisi varmastikin Trinen takaisin kotiin, jos hän ei jostain hommaisi töitä.
"Mutta ehkä minun pitää jossain vaiheessa palata takaisin kotiin Tanskaan," Trine enemmänkin mutisi kuin sanoi kuuluvasti. Hän ei halunnut vielä palata Pohjolaan. Trine ei halunnut palata takaisin sinne kylmään ilmastoon.

"Miki on nätti nimi," Trine kommentoi toisen esittäytyessä Mikiksi. Tosiaan tuo nimi oli erittäin kaunis ja kuulosti sanottuna hauskalta. Trine oli juuri kääntymässä katsomaan pesukoneessa pyöriviä pyykkejään, kun kone alkoi päästellä outoja ääniä.
"Kuuluukohan tuon tehdä noin?" tyttö kummasteli ja katseli ihmettelevästi konetta, joka paukkui ja pamahteli. Nyt Trine oli rikkonut tuon pirun rakkineen, eikä saisi enää vaatteitaan sen sisältä pois. Lievä pakokauhu alkoi vallata tanskalaisen, vaikka Trine yritti pysyä rauhallisena.

[kuro]

"Kaikki paikat ovat mukavia, kunhan niistä ensin oppii pitämään", Miki myhäili katsellen paikkaa, hymyillen vienosti.
"Mutta uskon, että Cabin Inn on kokonaisuudessa hienompi paikka kuin tämä.. pesula", tyttö selitti puoliksi itselleen, eikä hän ollut oikein varma, kuuliko tuo toinen mitä hän puhui. Vaikka eihän sillä loppujen lopuksi ole paljoa väliä. Joka tapauksessa Miki kuuli toisen muminat.
"Olet Tanskasta?" hän kysyi iloisesti. "Olen aina halunnut käydä Euroopassa, mutta päädyinkin tänne."

Miki vaipui jonkin näköiseen transsiin, tai unelma tilaan. Hän oli lukenut paljon Euroopasta, varsinkin skandinaviasta. Tanska oli kuuluisa voileivistä, Alankomaat puukengistä satamistaan, Ruotsi söpöistä puuhevosistaan ja Suomi joulupukista. Miki oli aina tahtonut nähdä joulupukin, vaikka tiesi ettei se ollut totta.
Tyttö havahti kuullessaan pauketta.
"En tidä hölkäsen pöläystä pyykkikoneista, mutta sen verran jopa minä tiedän että tuo ei ole kyllä aivan normaalia", Miki sanoi mietteliäänä, ja nosti kitaran hinan päänsä yli.
Tyttö laski soittimen vasten tyhjää pesukonetta ja käveli Trinen luokse.

"Se on rikki", Miki totesi järkevästi, katsellen konetta.
"Käsipyykki on rutkasti turvallisempaa ja varmempaa", japanilais tyttö totesi aurinkoisesti.

[anouk]

Trine nyökkäsi toisen kysyessä oliko hän Tanskasta.
"Ei Tanska mikään kovin erikoinen maa ole," tyttö totesi.
"Ehkä sen takia minä sieltä lähdinkin pois." Trine oli todellakin kaivannut vaihtelua elämäänsä. Hän ei vain ollut jaksanut isoveljeään ja kotikaupunkiaan. Vaihtelu virkistää, niin myös tässä tapauksessa.
"Minä olin aina halunnut tulla Australiaan ja nyt sitten vihdoinkin olen täällä," Trine sanoi silmät tuikkien. Hän rakasti kengurumaata, eikä halunnut aivan heti lähteä täältä pois. Varsinkin Melbourne oli valloittanut Trinen sydämen ja tyttö haaveilikin muuttavansa joskus asumaan pysyvästi kaupunkiin.

Trine kyykistyi pesukoneen eteen ja vilkaisi ylöspäin Mikiin tämän todetessa, että pesukone oli varmaankin rikki. Kone päästeli edelleenkin paukkuvia ääniä ja näyttipä tuo hieman tärisevän tavallista enemmän.
"Nyt näyttää siltä, että minä joudun turvautumaan siihen käsipyykkiin," Trine totesi ja tarkasteli pesukoneen nappeja. Mistä nappulasta tuon hökötyksen sai sammumaan? Koska Trinellä ei ollut aavistustakaan pesukoneen anatomiasta, hän näpytteli muutamia nappuloita ja hetken pamahdeltuaan, kone sammui.

Trine väänsi koneen luukun auki ja huokaisi:
"Minä arvasin, että tämä ei onnistu." Hän hymyili hieman toispuoleisesti nostellessaan vettä tihkuvia vaatteitaan muovipussiin. Vaatteet olivat paitsi märkiä, myös pesuaineen peitossa.
"Vain minä voin onnistua rikkomaan pesukoneen." Trine huokaisi uudemman kerran ja nousi seisomaan roikottaen toisessa kädessään muovipussia, jossa vaatteet olivat.

[kuro]

Miki kuunteli tarkasti Trinen selostusta siitä, kuinka tuo oli tänne päätynyt.
"Tämä on hyvää vaihtelua Tokion jälkeen", japanilais tyttö selitti.
"Täällä voi jopa hengittää, ja liikkua ilman että tuntemattomia ihmisiä pörrää joka puolella." Miki oli kyllästynyt suurkaupunkiin, ja oli arvellut Australian tarjoavan avaruutta ja kokemuksia. Hän olisi tahtonut skansinaviaan, mutta rahat eivät olleet riittäneet siihen hintaluokkaan. Tyttö tahtoi nähdä Lapin, tunturit, ikilumen ja lukuisat järvet. Tanskakin oli kyllin lähellä, ja kuuleman mukaan sieltä pääsi lautalla pohjoismaihin. Eurooppa oli päiväunien kohde, ei sen enempää. Oseaniasta Miki ei niinkään välittänyt.

Trine näytti masentuneelta epäonnistumisensa johdosta, ja jotenkin se satutti Mikiä. Vaikka eihän asa mitenkään voinut olla hänen vikansa.
"Elektroniikka on oikullista, ei sitä voi aina hallita", tyttö lohdutti tanskalaista parhaansa mukaan.
"Sitä paitsi, et ole ainut joka onnistuu tuhoamaan pesukoneita." Miki osoitti sormellaan kohti kahta perimmäistä pesukonetta, joihin kumpaankin oltiin teipattu varsin hutaisesti tehdyt laput 'Epäkunnossa'.
"Taitaa nämä koneet olla sekundaa tavaraa.."

[anouk]

Toinen oli siis Tokiosta. Trine olikin epäillyt tyttöä japanilaiseksi, mutta nyt vasta neidin epäilykset saivat vahvistusta.
"Kööpenhaminassa on itse asiassa Melbournea vähemmän asukkaita, joten tällainen todella suuri suurkaupunki on minulle jotain aivan uutta," Trine sanoi. Hän muisti hämmästelleensä Melbournen pilvenpiirtäjiä ja katuja, jotka eivät yölläkään hiljentyneet, ensimmäisen kerran kaupunkiin tullessaan. Nyt Trine oli jo ehtinyt tottua suurkaupungin elämään, vaikka edelleenkin ihmispaljous hieman hämmästytti neitiä.

Trine naurahti katsahtaessaan pesukoneisiin, jotka oli merkitty epäkunnossa oleviksi.
"Hyvä tietää, että en ole ainoa," hän sanoi silminnähden piristyneenä tuosta pienestä takaiskusta vaatteiden pesemisen kanssa.
"Ja nämä näyttävät myös siltä kuin ne olisi valmistettu joskus pari vuosikymmentä sitten." Trine silmäili sitä konetta, jonka todennäköisesti oli onnistunut rikkomaan ennen kuin katse palasi takaisin Mikiin.

"Toivottavasti minä saan nämä sitten käsin pestyä," tyttö tuhahti ja laski pussin lattialle heti sen perään ristien kätensä rinnallee.
"Tai ehkä minä onnistun epäonnistumaan siinäkin," Trine sanoi naurahtaen väkinäisesti. Ei hän yleensä tällä tavalla ajatellut, mutta jotenkin niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin pyykin pesemisessä knneessa epäonnistuminen oli ruvennut ärsyttämään Trineä.

[kuro]

Kööpenhamina.. Sehän oli Tanskan pääkaupunki? Ainakin se kuulosti siltä, että voisi olla.
"Ehkä Melbourne on suurkaupunki, mutta voin taata, että Tokion jälkeen tämäkin on vain kärpäsen uloste kartalla. Täällä mahtuu jopa juoksemaan, ilman että törmäilee vastaantuleviin", Miki totesi, ajatellen mietteliäänä ensivaikuteömaansa Australiasta. Todelissudeesessa hän ei ollut uskonut, että maa kantoi sisällään näinkin suuren kaupungin.

"80 luvulla?" Miki ennemminkin totesi itsekseen, kuin kysyi tuolta toiselta. Silloinhan alkoi ihmiset tekemään kaiken maailman tekniikka systeemeita, ja maailma alkoi teollistua muutenkin. Siis myös siviileiden käyttöön. "Ainakin nämä näyttävät siltä, että voisivat olla silloin tehtyjä.. Vanhoja ainakin ovat"

Samoilla hetkillä Miki alkoi muistaa omien vaatteittensa kunnon, ja sen koska viimeksi niitä pyykkäsi.
"Minunkin täytyisi pikku hiljaa aloittaa vaatteitten peseminen", tyttö ajatteli ääneen, kuikuillen olkansa yli ovenpieleen jätettyä reppua, johon hän oli koko omaisuutensa sullonut.
"Mutta taidan ensin asettua taloksi, muuten tuntisin itseni jo todella tyhmäksi", Miki naurahti ja venytteli käsillään. Hän alkoi viihtyä tässä paikassa, jostain kumman syystä. Mutta kumminkin hän suuntaisi vielä Eurooppaan.

[anouk]

"Minä uskon tuon. Tokio on varmasti aivan eri luokkaa kuin Melbourne tai Kööpenhamina," Trine sanoi nyökkäillen. Hän ei ollut koskaan Japanin pääkaupungissa käynyt, mutta tiesi hyvin, että paikka oli jokseenkin ylikansoitettu. Toista oli Kööpenhaminassa, joka oli levittäytynyt niin suurelle alueelle, että keskustassa ei asunut miljoonia ihmisiä.

"Näistä päätellen 80-luku ei ollut kovin hehkeää aikaa," tyttö tuhahti ja tökkäsi jalallaan yhden pesukoneen kylkeä. Ehkä ei pitäisi mennä haukkumaan syntymävuosikymmentään, mutta onneksi Trine oli elänyt 80-lukua vain kaksi vuotta.
"Retro ei ilmeisesti aina ole hyvä asia," Trine naurahti ja pyöritteli korvan takaa karannutta hiussuortuvaa sormensa ympärillä.

"Missä makuusalissa sinä majailet?" tyttö kysäisi, sillä ei ollut tiedustellut asiaa aikaisemmin. Ehkäpä Miki majailisi samassa makuusalissa kuin Trine, jolloin tyttö tuntisi edes yhden tyypin sieltä. Hän ei ollut ehtinyt vieläkään tutustua makuusalinsa muihin asukkaisiin, mikä oli hieman outoa, sillä he asustelivat niin lähekkäin, että heidän olisi pitänyt jo melkein pakostakin tutustua toisiinsa.

[kuro]

"Tokio olisi varmasti hyvä paikka, jos siellä olisi edes puolet vähemmän ihmisiä", Miki naurahti, naksauttellen varovasti niskaansa, joka oli kipeytynyt kitaran ja rapun loputtomasta raahautumisesta. Toki Tokio näkemisen arvoinen, mutta päähän otti lähinnä se, että pelkkää keskustaa asutti yli 8 miljoonaa ihmistä. Metropolit ovat aina yhtä mielenkiintoisia, miljoonia ihmisiä joka kaupungin osassa. Puistoja, metroja, kauppoja ja putiikkeja ympäriinsä, pilvenpiirtäjiä joka kadun kulmassa. Olihan siinä kyllä kieltämättä hyvätkin puolensa, joita Miki ei enää kyennyt näkemään.

"Kyllähän 80' luku on kovinkin puhuttua aikaa.." Miki totesi toisen sanoista. Juttua hän oli kuullut, niin hyvää kuin huonoakin, mutta itse ei oikein ollut perillä näistä asioista.
"Luultavasti meidän nyky laitteet ovat historiaa yhtä pian kuin nämäkin", tyttö lausahti, liu'utellen sormeaan lähimmän pyykkikoneen pinnalla.

Trine kyseli hänen makuusaliaan, mutta tyylikkäästi Miki oli onnistunut unohtamaan sen numeron. Miten joku voi unohtaa niin päivänselvän, ja melko tärkeänkin, asian kuin makuusalin numeron, jossa tulisi kumminkin viettämään aikaansa?
Miki nosti hieman vasenta kättään ja tutkiskeli hetken sen kämmen selkää. Vesiliukoinen tussi, jolla hän oli numerot ylös kirjoittanut, oli haihtunut jo ihan mukavasti.
"Nelosessa, luulisin.." Miki sanoi hieman epävärmasti, käännelleen hieman päätään.

[kuro]

Miki vaivaitui hiljaisuudesta. Tyttö katsoi toista hetken aikaa - ja näki sitten parhaaksi poistua vähin sanoin paikalta. Itse asiassa Miki lähti mitään sanomatta. Vaitonasesti tyttö nosti kitaransa takaisin olalleen ja poistui pesulasta.